Uusi päivä täynnä uusia seikkailuja

Lähdimme aamulla varhain liikkeelle. Matkalla Caring Handsin toimistolle törmäsimme tänäkin aamuna koululaisiin. 

Tänään meidän suunnitelmamme oli mennä tapaamaan Rebekkaa, joka tekee kauniita koreja myyntiin. Rebekka asuu n. 50 km:n päässä Kampalasta Keniaan päin. Sain mahdollisuuden nähdä aluetta kaupungin ulkopuolelta. Maisemat olivat ihanan kumpuilevat ja vihreät. Kaunis maa.

Rebekka asuu omassa pienessä talossaan. Hän on nuorena halvaantunut jäädessään myrskyssä romahtaneen kirkon alle. Siinä vaiheessa hän oli nuori vaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Myös pienin, 1-2 -vuotias tytär loukkaantui, ja kumpikin, niin äiti kuin tytärkin, joutuivat sairaalaan pitkäksi aikaa. Aviomies jätti halvaantuneen vaimonsa ja meinasi viedä lapset mennessään, mutta Rebekka onnistui pitämään heidät. Caring Hands löysi Rebekan ystävien kautta. Rebekan kädenlahjat  selvisivät ja Rebekka sai töitä. Työllään korintekijänä Rebekka sai maksettua tonttinsa ja talonsa ja jatkaa työtään pyörätuolissa istuen. Uskomatonta on se, että Rebekka on kaikista vaikeuksistaan ja kivuistaan huolimatta toiveikas ja valoisa. Oli ilo tutustua häneen.

Iltapäivällä lähdin Jackeline -nimisen opettajan kanssa opettamaan pieneen kylään, joka sijaitsee Kampalan suistoalueella. Matkaa sinne teimme matatulla, pikkubussilla. Bussi tuli aivan tupaten täyteen ihmisiä. Kun luulin, että nyt bussi on aivan täysi, mahtui sinne vielä kaksi, kolme tai neljä ihmistä lisää! Sitten vaan tiivistetään!

Opetus tapahtui kylän kokouspaikassa. Paikalle tuli tipotellen naisia pikkulastensa kanssa. Osa lapsista oli vielä rintaruokinnassa. Kun väkeä oli riittävästi paikalla, aloitin minä ja kerroin itsestäni joitain asioita. Sen jälkeen jokainen paikalle tullut kertoi itsestään sekä pyynnöstäni, miksi käy tätä luokkaa, mitä haluaa oppia. Tämän jälkeen Jackeline pyysi minua puhumaan hygieniasta. Minä puhuin käsihygieniasta, Jackeline jatkoi intiimien alueiden hygieniasta. Naiset olivat erittäin vastaanottavaisia ja tirskahtelivat iloisesti herkistä asioista puhuttaessa.

Halusin pitää pienen hetken matematiikkaa ja samalla selvittää, miten hyvin nuo naiset osaavat luvut 1-10 englanniksi. Pyysin heitä tekemään nopeasti ryhmiä, joissa on kolme henkeä, sitten neljä henkeä jne. aina 10 henkeen asti. Tämän jälkeen kävimme läpi sydänparit, siis numerot, jotka yhteenlaskettaessa tekevät 10. Kirjoitin ne fläppitaululle ja pyysin harjoittelemaan ensi kerraksi. Tästä on hyvä jatkaa kymmen-, sata- ja tuhatlukuihin. Näitä suuria lukuja he tarvitsevat usein, koska Ugandassa on käytössä shillingit, joissa on paljon nollia. Pienin seteli on 1000 shillinkiä, mikä on 0,27 e.

Opetushenkilöstön naisten kanssa oli aivan ihanaa. Meillä kaikilla oli tosi kivaa yhdessä. Uskon, että naiset oppivat jotain hyödyllisiä asioita ja tulevat seuraavalla kerralla mielellään tunnille.