Kiitokset

Haluaisin kiittää erityisesti seuraavia henkilöitä ja tahoja tämän Ugandaan suuntautuneen matkan onnistumisesta.

Kiitos, Milla ja Hannu, vieraanvaraisuudestanne ja yösijasta. Olen kiitollinen siitä, että olette ottaneet minut kotiinne vieraaksi. Kiitos, Milla, että olen saanut tutustua Caring Handsin toimintaan. Teet upeaa työtä työntekijöidesi kanssa hauraassa asemassa olevien nuorten eteen. Kiitos, Hannu, mielenkiintoisista keskusteluista. Sinun ja Millan kautta minulle on avautunut pääsy kehitysyhteistyön parempaan ymmärrykseen.

Kiitos Kalayan koulun rehtori Fordille, joka antoi minun tulla tekemään projektiani koulussaan. Kiitos ihanalle Winny-opettajalle sekä muille koulun muille opettajille hyvästä yhteistyöstä. Olette kaikki aivan ihania!

Kiitos Kalayan koulun sisäoppilastytöille, jotka joka ilta tulitte vierastaloon pitämään iltahartautta. Oli etuoikeutettua osallistua djemberummun tahdittamiin ylistyslauluihin. Pala sydämestäni jäi sinne.

Kiitos ystävälleni Sannalle Fair.fi:stä, että kannustit minua hakemaan rahoitusta projektilleni. Kiitos, että otit projektini osaksi omaa rahoitushakemustasi. Toivottavasti onnistumme yhdessä!

Kiitos ihanille työkavereilleni, erityisesti Tarjalle, Hannalle, Tiinalle, Agnieszkalle ja Pamille, kiinnostuksesta projektejani kohtaan. Kiitos Timo-rehtorille luvasta lähteä reissuun kesken työvuoden. Kiitos Tiina-sijaiselle, joka hoiteli vilkasta oppilasporukkaani poissaollessani. Sinä haastoit heitä ihanan älyllisellä tavallasi käsitellä asioita.

Kiitos Annankadun Adventtiseurakunnalle mahdollisuudesta kertoa Ugandassa tehtävästä työstä. Kiitos seurakuntalaisille kolehdista materiaalitarvikkeiden kattamiseksi.

Kiitos uudelle nuorelle ystävälleni Angelikalle laatikollisesta kuvataidetarvikkeita. Annoin osa Kalayan päiväkodin opettajille työkäyttöön ja osan joillekin yksittäisille opiskelijoille, joilla huomasin olevan taiteellisia lahjoja. Nyt heillä on joksikin aikaa välineet, joilla tehdä kuvia.

Kiitos ystävälleni Minnalle isosta kasasta tusseja. Ne menivät Kalayan päiväkodin oppilaiden käyttöön.

Kiitos Wennström Oy:lle vesi- ja peiteväreistä sekä vahaliiduista. Ne menivät myös Kalayan päiväkotilasten käyttöön.

Kiitos ystävälleni Suskille kaikista niistä uusista italialaisista käsilaukuista, jotka annoit liikkeestäsi Nahkakauppa E&H Oy:stä lahjoitukseksi ihmisille. Yhden annoin opettajaystävälleni Felistasille, joka on jäänyt omasta työstään työttömäksi ja tekee nyt ruokaa rakennusmiehille. Hän uurastaa kovasti saadakseen rahaa itsensä ja lastensa elättämiseksi ja kouluttamiseksi. Kaikesta puutteesta huolimatta hän kestitti minua ihanilla ruoillaan. Loput laukuista annoin opiskelijanuorukaiselle Ibralle, joka yrittää myydä laukut saadakseen rahaa ruokaan ja elämiseen.

Ja lopuksi kiitos tyttärelleni Adeolalle, äidille, isälle sekä mummulle siitä, että annatte minun touhuta näitä omia juttujani. Teidän henkinen tukenne on minulle ensiarvoisen tärkeää.

Lisää nuoria yrittäjiä

Eläinten sisäelimiä myyntiä

Kävin Caring Handsin opettajan kanssa tapaamassa nuorta, 17-vuotiasta poikaa, joka ostaa teurastamolta eläinten sisäelimiä ja myy niitä eteenpäin jonnekin. Työ oli lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta kirjanpito oli tälle nuorelle vaikeaa. Opettaja kävi hänen kanssaan sitä läpi. On tärkeää saada kirjanpito kuntoon.

Yrityksen alkumetreillä on tärkeää saada opettajalta apua ja tukea, jotta työ lähtisi sujumaan ja toisi nuorelle elannon.

Jack fruit -hedelmien sekä kassavan myyntiä

Yksi liikuttavimmista nuorista yrittäjistä oli nuori yksinhuoltajaäiti, joka oli päättänyt myydä elannokseen Jack fruit-hedelmän paloja sekä kassavaa. Hänen piti ostaa Jack fruit sekä kassava ensin, sitten paloitella tai kypsentää se ja lopuksi myydä. Minun kävi nuorta sääliksi. Kyllä on hänellä raha tiukassa. Miten niin pienillä tuloilla voi elättää itsensä sekä lapsensa?

Tuore yrittäjä pilkkoo tässä Jack fruit -hedelmää paloiksi annoskuppeihin.

Nuori yrittäjä, possunkasvattaja

Yksi kurssilaisista oli ostanut kaksi porsasta ja oli alkanut kasvattamaan niitä. Hän oli erittäin tyytyväinen työhönsä.

Tämä nuori mies oli hankkinut kaksi porsasta kasvatettavakseen. Hän esitteli niitä ylpeänä meille vierailijoille.

Tarkastuskäynnillä käytiin läpi sitä, miten uusi yritys on lähtenyt käyntiin, miten kulut tulee hoidettua ja minkälainen näkymä on tuloista.

Nuoret yrittäjät

Caring Handsin yrityskoulutuksesta valmistuu vuosittain noin 100 nuorta yrittäjää. Koulutuksen aikana he saavat opetusta oman yrityksen perustamiseen ja pienen starttirahan, jonka turvin he voivat aloittaa pienen yrityksen.

Minulla oli mahdollisuus päästä Caring Handsin työntekijöiden kanssa tarkastamaan, miten oma yritys ja sen kirjanpito oli lähtenyt käyntiin.

Tämä nuori nainen oli laittanut pystyyn pienen vihanneskaupan kadun viereen. Hänellä oli hyvä valikoima lähialueen vihanneksia ja juureksia ja ne oli kaikki laitettu kauniisti esille.

Sosiaalityöntekijöiden kysymykset muistuttivat nuorta yrittäjää kirjanpidon tärkeydestä. Seuranta auttaa nuorta yrittäjää muistamaan, mitä kaikkia tunnilla onkaan opetettu ja miten se tieto otetaan käytännössä huomioon.

Caring Handsin työntekijät kävivät läpi tuoreen vihanneskauppiaan kanssa kirjanpitoa ja opettivat,
 jos jokin kirjanpitoon liittyvä asia oli vielä vaikeaa.

Youth Livelihood Program

Caring Hands on ns. NGO (Non Governmental Organisation), joka on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt hienoa työtä hauraassa asemassa olevien ugandalaisten eteen. Työ on käsittänyt mm. paperihelmien tekoa, kyläpankkitoimintaa ja kummitoimintaa.

Viimeisen kuluneen vuoden ajan Caring Hands on antanut nuorille aikuisille yrityskoulutusta. Koulutukseen ovat päässeet sellaiset nuoret, jotka ovat eri syistä hauraassa asemassa. Osa asuu slummissa, osa on koulupudokkaita, osa HIV- positiivisia, osa yksinhuoltajia.

Koulutusta on annettu kahtena päivänä viikossa viiden kuukauden ajan. Kurssin jälkeen opiskelijat saavat todistuksen ja pienen starttirahan oman yrityksen perustamista varten. Koulutukseen pääsee vuosittain n. 100 nuorta.

Minulla oli mahdollisuus seurata muutaman tunnin verran Caring Handsin työntekijöiden antamaa opetusta Ugandan vierailuni aikana. Oli kiva huomata, että oppilaat olivat hyvin innokkaita oppimaan yritys- sekä tietokonetaitoja. Halu perustaa oma yritys oli kova.

Tämä nuori mies kertoo bisnesideoista, joita hän sai käytyään Ugandan edustalla olevalla Ssese-saarella. 

Nuoret säästävät kyläpankkiperiaatteella rahaa yhteiseen boxiin.

Muutamana päivänä pääsin Caring Handsin työntekijöiden kanssa katsomaan, mitä joillekin nuorille yrittäjille ja heidän yritykselleen kuuluu. Siitä toisena päivänä :)

Paluu arkeen

Lensin takaisin Suomeen viime perjantai-iltana. Koko lauantain pysyttelin sisällä pesten pyykkiä ja kirjoitellen blogia. Halusin itselleni aikaa "laskeutua" arkeen ja Suomeen ylipäätään. 

Sunnuntai-iltana päätin kuitenkin lähteä käymään iltamessussa. Ajattelin siellä olevan lempeän ilmapiirin, joka ei rikkoisi Afrikan luomaa stressitöntä tilaa omassa päässäni.

Kirkossa oli hyvin paljon ihmisiä. Oli jokin erityinen messu, joka myös kuvattiin. Kaikki kirkossa oli mietitty tarkkaan, ihmisten sijainti, valaistus, koristus, kuoro, bändi, esilaulajat. Aivan täydellistä. Kuoro lauloi hyvin puhtaasti ja kauniisti, soittajat soittivat taitavasti. Kuulosti ihanalta.

Jossain kohtaa nuorehko nainen puhui pienen puheen aiheenaan kiitosrukous. Hän kertoi ottaneensa tavoitteekseen kiittää Jumalaa joka päivä jostakin. Keskiviikkoon tullessaan hän ei enää keksinytkään mitään kiitoksen aiheita! Siinä kohdassa hän viipyili selitellen sitä, miten vaikeaa on joskus löytää kiitoksen aiheita. Lopulta hän oli kokenut viikolla tilanteen liikenteessä, jossa onnettomuus oli ollut lähellä. Silloin hän oli tajunnut, että voimme kiittää myös asioista, joita meille ei ole sattunut tai jota meillä ei ole.

Minua se puhe jotenkin ihmetytti. Olin juuri tullut Afrikasta ja miettinyt siellä afrikkalaisten ystävieni kanssa päämme puhki, miten voittaa köyhyys. Mistä saada rahat lasten koulumaksuihin? Mistä saada rahaa ruokaan? Mistä saada parempi työ, jolla saisi maksettua kaiken tarvittavan?

Olin kuullut ihmisistä, joilla on jokin sairaus, esim. diabetes, mutta he eivät syö lääkkeitä, koska rahaa lääkkeisiin ei ole.

Olin nähnyt tavallisten ihmisten kanniskelevan vettä kanistereilla koteihinsa ja hoitavan niillä kaiken sen, mitä vedellä tehdään: ruoanlaiton, suihkun, pyykinpesun ja käsienpesun. Sisäjohtovettä ei useimmissa kodeissa ole.

Olin käynyt tarpeillani ulkovessassa ja istunut siellä reiän päällä kyykyllään, koska se oli se yleisin tapa monessa korttelissa. Sisävessoja ei useimmissa kodissa ole.

Olin kulkenut afrikkalaisten ystävieni kanssa pimeän tultua pilkkopimeillä kaduilla, koska katulamppuja ei ole.

Olin päivitellyt kaduilla olevia roskia ja yrittänyt vältellä niitä. Kaupunki ei tule tyhjentämään roskalaatikoita. Roskalaatikoita ei edes ole.

Olin kuullut mielenosoituksista, joissa ugandalaiset henkensä uhalla vastustavat nykyistä hallintoa ja yrittävät saada muutosta aikaan. Opposition ääniä ei haluta olevan.

Kaikkien näiden vaikeuksien keskellä he pyhänä menevät kirkkoon, laulavat, tanssivat ja kiittävät Jumalaa ja uskovat siihen, että Jumala on heidän kanssaan, heitä siunaa ja antaa heille paremman huomisen. 

Meille suomalaisille tekisi ihan joka ikiselle hyvää lähteä käymään Afrikassa katsomassa, millaista elämä siellä on, ja miten elämään siellä suhtaudutaan. Ehkä me sen jälkeen keksisimme paremmin aiheita, mistä kaikesta olla kiitollisia. 

Muutama hyvä linkki tähän väliin...

Kansalaisjärjestöjen toimintaa:

Nämä seuraavat järjestöt tai firmat ovat itselleni tärkeitä linkkejä ja kontakteja. Ehkä sinäkin löydät sieltä itsellesi jotain sopivaa.

Facebook: Caring Hands Uganda

Näitä sivuja päivitetään usein. Pääset seuraamaan, mitä kaikkea toimintaa Caring Handsillä on Kampalassa, Ugandassa.

Kirkon ulkomaanavun Naisten Pankki järjestää erilaisia tapahtumia Suomessa kehitysmaiden naisten kouluttamisen tukemiseksi.

naistenpankki.fi

Itselleni opettajana Kirkon ulkomaanavun Opettajat ilman rajoja on tärkeä yhteys.
www.opettajatilmanrajoja.fi

Tämä amerikkalainen järjestö tekee hyvää työtä tyttöjen kouluttamisen eteen.
africangirlscan.org

Demokratia- sekä ihmisoikeustyö:

Jos olet kiinnostunut demokratia- sekä ihmisoikeustyöstä, Tanskan lähetystön sivuilta löytyy siitä hyviä esimerkkejä.

Facebook: Embassy of Denmark in Uganda

Muutama safarimatkoja tekevä yritys:

Red Chilli Hideaway, Kampala

Edullista majoitusta ja safareita tarjoava yritys.

redchillihideaway.com

Piece of Uganda Safaris, Entebbe
Mistä ikinä safarilla tai Ugandan luonnossa unelmoitkaan, tämä firma voi toiveesi toteuttaa.
pieceof.ug

Miksi tyttöjen kouluttaminen on niin tärkeää?

Ugandan matkani päätarkoitus oli mennä pitämään ammattikoulun tytöille silkkipainokurssi. Ajatukseni oli opettaa tytöille menetelmä, joka toisi heille lisää mahdollisuuksia pärjätä yksityisyrittäjinä. Ompelukoulun tytöt tulevat varmasti tulevaisuudessa ompelemaan asiakkaille vaatteita ja myyntiin kasseja. Jotkut heistä voivat innostua painamaan omia designejaan kasseihin, essuihin, huiveihin, liinoihin tai vaikkapa seinävaatteisiin. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

Miksi tyttöjen koulutus Afrikassa on niin tärkeää? Monissa afrikkalaisissa perheissä on monta lasta. Se kuuluu kulttuuriin. Vanhemmat haluavat laittaa kaikki lapsensa hyviin kouluihin. Valtiollisissa kouluissa voi luokat olla todella suuret ja opettajilla esteitä tulla töihin. Useimmat vanhemmat haluavatkin laittaa lapsensa yksityisiin kouluihin. Ne kuitenkin maksavat palkkatasoon nähden paljon. Kun lapsia on paljon, on vanhempien vaikeaa maksaa kaikkien lapsiensa koulunkäyntiä. Helposti käy niin, että kun rahat loppuvat, joko yksi tai useampi lapsi joutuu jäämään koulusta pois. 

Tapasin Ugandassa lapsia ja nuoria, jotka olivat joutuneet keskeyttämään koulunsa 5. luokan jälkeen. Osa heistä oli päässyt myöhemmin jollekin kurssille saamaan lisäkoulutusta.

Kun tyttö joutuu jäämään pois koulusta, on hän vaarassa tulla liian aikaisin kanssakäymisiin poikien kanssa seksuaalisesti. Lapsi- ja teiniraskaudet ovat Ugandassa käsittääkseni kovin yleisiä. Jos tyttö saa hyvin nuorena vauvan, on hän taloudellisesti hyvin hauraassa asemassa. Hän ei pysty jatkamaan omaa kouluaan, ei saa kunnolla töitä eikä kunnon tuloja, eikä siksi pysty huolehtimaan kunnolla lapsestaan. Köyhyyden kierre on valmis.

Jos sen sijaan tyttö saadaan pidettyä koulun penkillä mahdollisimman pitkään, välttyy hän paremmin varhaisilta raskauksista. Koulutuksen myötä hän saa ammattiosaamista, minkä avulla hän pystyy varmemmin turvaamaan oman työnsaantinsa. Omalla työllään hän pystyy elättämään itsensä sekä lapsensa siinäkin tapauksessa, jos hän jää yksinhuoltajaksi. Jos hänellä on kekseliäisyyttä ja luovuutta, auttaa se häntä kovassa kilpailussa markkinoilla. 

Tutustuin safarilla amerikkalaiseen Aleciaan, joka toimii African Girls Can - nimisessä järjestössä. Minulle oli ilo huomata, että on useita toimijoita, jotka tekevät työtä Afrikan tyttöjen hyväksi.

Suomessa Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankki tekee upeaa ja tärkeää työtä kehitysmaiden naisten kouluttamisen hyväksi. Naisten Pankki on toiminut minulle yhtenä inspiraation sekä vertaistuen lähteenä. On tärkeää hakeutua samanhenkisten ihmisten pariin. Siitä saa taas uutta potkua omiin projekteihin.

Itse olen toiminnallani tukenut Caring Hands -nimistä järjestöä, joka on kaikkina reiluna kymmenenä vuotena tehnyt työtä nimenomaan tyttöjen ja naisten asioiden eteen. Viimeisen kuluneen vuoden ajan Caring Hands on pitänyt viisi kuukautta kestäviä yrittäjyyskursseja 15-30 - vuotiaille nuorille aikuisille, sekä miehille että naisille. Kirjoitan siitä toiminnasta, sekä omista kokemuksistani siinä, lähiaikoina lisää.

Miksi taidekasvatusta?

Tein vuosi sitten opettajayhteistyötä Kalayan koulun opettajien kanssa. He tekevät erittäin hyvää ja ammattitaitoista työtä lasten parissa. Heidän työskentelytapansa on lapsikeskeinen, vaikkakin opetusmetodit ovat melko perinteisiä afrikkalaisille kouluille, eli toistoa ja kopiointia. Aika ajoin opettajat kehoittivat lapsia ylös laululeikkejä varten, joten koko aikaa ei kuitenkaan istuttu paikoillaan.

Kuvataideopetus oli koulussa havaintojeni mukaan opettajien piirtämien kuvien värittämistä. Muuta kuvataideopetusta en havainnut, eikä luokassakaan ollut siitä merkkejä, eli ei ollut esim. askarteluja esillä. 

Näytin opettajille kuvia omien oppilaideni töistä sekä oman kouluni yhteydessä olevan päiväkodin lasten töistä. Opettajat ihastelivat kaikkea näkemäänsä ja ottivat ilolla uusia ideoita vastaan.

Halusin pitää tämän vierailuni aikana muutaman kuvataidetunnin, jotta Kalayan sekä opettajat että oppilaat saavat kokemuksen luovasta toiminnasta. Kun lapsille antaa aiheen ja välineet sekä vapauden toteuttaa aihe omalla tavalla, syntyy jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Silloin lapsi ei pelkästään väritä valmista kuvaa, vaan luo jotain ihan omaa ja uutta. Luova toiminta kehittää ajattelua ja ongelmanratkaisua. Se myös kehittää silmän ja käden yhteistyötä. Kuvataide opettaa katsomaan ja näkemään. Se tuo myös tyydytystä sekä antaa kanavan omien ajatusten ja tunteiden työstämiselle. 

Tämän kokemuksen halusin tarjota Kalayan koulun oppilaille sekä opettajille. Toiveeni on, että he jatkavat luovuutta vaativia kuvataidetunteja resurssiensa mukaan. 

Vesivärimaalausta pikkuoppilaiden kanssa

Teetin vesivärityön myös pienten oppilaiden luokissa. Etsimme paketeista keltaisen, punaisen ja sinisen ja maalasimme ohjatusti niillä. Opettelimme sekoittamaan vihreän, oranssin ja liilan ja maalasimme jotain niillä väreillä.

Lapset jaksoivat odottaa ohjeita todella rauhallisesti. He toimivat uskomattoman hienosti ohjeiden mukaan. He myös käyttivät välineitä hyvin huolellisesti. Oli ilo katsoa heidän toimintaansa.

 

Värien ihmeellinen maailma 

Olin saanut Wennström Oy:stä lahjaksi kunnon vesivärejä. Suomesta olin tuonut hyviä pensseleitä ja Kampalasta piirustuspaperia. Halusin opettaa tytöille, mitä kaikkia värejä kuudesta perusväristä saa sekoitettua. 

Tytöt eivät olleet koskaan aikaisemmin maalanneen vesiväreillä. He olivat koulussa toki piirtäneet ja värittäneet, mutta vesiväreillä maalaamista he eivät olleet harjoitelleet. Olimme siis aivan uuden asian äärellä jälleen.

Kävin tyttöjen kanssa läpi kaikki päävärit, välivärit sekä ruskeat ja harmaat.Tytöt tuntuivat nauttivan maalaamisesta. Yhteisen harjoituksen jälkeen jokainen sai uuden paperin ja maalata sille jonkun kuvan. Se oli heistä kivaa.

Uintireissut hotellin rantaan

Teimme kolmena päivänä isojen tyttöjen kanssa uintireissuun hotellin rantaan. Sinne oli Kalayasta melko pitkä kävelyreissu. Se kuitenkin kannatti, sillä ranta oli aivan ihana valkoisine pehmeinä hiekkoineen. Vesi oli siellä lämmintä kuin linnun maito. Ranta oli myös pitkä ja syveni hyvin maltillisesti.

Mukaan uintireissulle lähti joka kerta 10-15 tyttöä, joista vain yksi osasi entuudestaan uida. Jotkut eivät olleet koskaan olleet vedessä ja pelkäsivät syvää vettä. Siitäkin huolimatta he halusivat harjoitella ja yrittää. Opetin heille potkuja, käsien liikettä, liukua, hengitystekniikkaa sekä kelluntaa. Tuin vatsasta, selästä ja käsistä. Kaikki rohkaistuivat, moni oppi liukumista ja alkeisuintia. Kiinnostus uimista kohtaan oli suurta. Oli suuri nautinto olla näiden nuorien kanssa uimassa.

Toisella uintikerralla hotellin johtaja määräsi meidät ylös vedestä ja piti meille kunnon saarnan oikein viralliseen afrikkalaiseen tapaan. Hän vaati saada tietää, kuka on vastuussa ryhmästä ja onko tässä ryhmässä ketään uimataitoista. Minulla oli päälläni pelkkä uimapukuni ja siinä kanankinttuineni astuin esiin johtajan eteen. Vakuutin hänelle olevani ammattitaitoinen, mikä on ihan totta, ja kantavani vastuun ryhmästä. Tunsin itseni kovin alastomaksi ja erilaiseksi hotellin omistajan ja kaikkien edessä. Tuntui, että hotellin omistaja ei oikein edes noteerannut minua ja ottanut sanaani vakavasti, vaan jatkoi saarnaansa. Joka tapauksessa hänen intressinsä oli tyttöjen turvallisuus. Itse asiassa olin hyvin helpottunut, että hän määräsi uimavalvojan valvomaan meitä uintimme ajaksi. Näin oma vastuuni turvallisuudesta keveni.

Seuraavalla kerralla kävin heti ilmoittautumassa hotellin johtajalle tulostamme. Hän määräsi saman tien uimavalvojan paikalle meitä vahtimaan.

Tätä ihanaa rantaa jään kaipaamaan ollessani Suomessa.

 Omaa luovuutta etsimässä

Kun tarinakassiprojekti saatiin valmiiksi, oli aika lähteä opiskelijoiden kanssa etsimään omia luovia ideoita, sitä suunnittelijaa omassa itsessä. Rohkaisin tyttöjä avaamaan silmänsä ja katsomaan, mitä kaikkea Afrikan rikas luonto tarjoaa suunnittelijalle. Toin luokkaan eläviä kukkia pihapiiristä. Osa tytöistä kävi itse etsimässä pihalta kivanmuotoisia lehtiä. Joku etsi käsiinsä lasten kirjan, jossa oli kuvia Afrikan eläimistä. Jokainen löysi jonkun aiheen, mitä työstää.

Piirroksista kehitettiin sabluunat, joilla painettiin jäljellä oleville käyttämättömille kasseille oma aihe. Töistä tuli hyvin värikkäitä kuvineen sekä teksteineen. Muutamasta kassista tuli sellaisia, joita voisi käyttää myös Suomessa tyylinsä sekä laatunsa puolesta. 

Kun tytöt tajusivat, että jokainen sai pitää oman kassinsa, olivat he siitä ylen onnellisia. 😍

Projekti valmistuu

Torstaina kassit olivat silittämistä vaille valmiit. Ennen silittämistä kävin kuitenkin taululla työvaiheet läpi. Tytöt kirjoittivat itselleen hyvät muistiinpanot. Tämä oli tekniikka, jota he voisivat käyttää tulevaisuudessa työskennellessään ompeluyrittäjinä. He voisivat luoda omia mallejaan, ommella tuotteet ja painaa niille omia designeja. Tekniikka voi auttaa heitä pärjäämään paremmin omalla työllään. 

Tytöt tuputtivat kasseihin pieniä värialueita

Tuputtamalla ja maalaamalla pienet alueet

Keskiviikkona opetin tytöille, miten tuputetaan vaahtomuovituputtimilla. Tutkimme lasten piirustuksia ja etsimme sieltä mallia, miten lapset piirsivät auringon ja ihmisten vaatteet. Teimme kontaktimuoville niistä saamillamme ideoilla sabluunoita.

Kaikki nämä pienet alueet tuputtelimme kasseihin. 

Tämän vaiheen jälkeen tutkimme, miten lapset olivat piirtäneet ihmisten päät, jalat, kädet ja muut osat. Maalasimme ne sekä eläimiä ohuilla pensseleillä kasseihin. 

Tuputtaminen ja maalaaminen oli tytöistä todella mieluista ja paljon helpompaa kuin silkkipainokehikon käyttäminen.

Yksityiskohtien maalaaminen oli kivaa

Lasten piirustukset olivat lähtökohtana yksityiskohtien maalaamiselle

Vihreät ja ruskeat siirtyvät kankaalle silkkipainotekniikalla

Painotyöskentelyä

Seuraavana päivänä ryhdyimme heti aamu klo 8:sta tosi hommiin. Halusimme saada paljon aikaan lounaaseen mennessä, sillä lounaan jälkeen olin luvannut viedä kaikki isot tytöt uimaan hotellin rantaan ja opettaa uimista.

Valmistimme sabluunan maalle, ruohikkoisen sekä hiekkaisen. Piirsimme ja leikkasimme sabluunan mangopuulle ja palmulle. Päätin jättää palmun pois, koska sitä ei ollut missään lasten piirustuksista.

Kun sabluunat olivat valmiit, sekoitimme sopivan kirkkaan vihreän maalle ja mangopuulle ja terran värin maalle. Opetin silkkipainokehikon käyttöä. Jokainen sai painaa kehikolla vuoron perään. Joka kerralla tulos oli jännittävä yllätys. Homma alkoi sujua, minä olin turha, mikä oli tavoitekin, ja kasseihin alkoi syntyä vihreitä ja terran välisiä alueita liukuhihnalla. Homma sujui loistavasti!

Lounaaseen mennessä 30 laukkua oli saanut vihreät ja ruskeat painopinnat. Päivän työt oli tehty. Seuraavaksi syömään ja iltapäivällä uimaan. 😊

Silkkipaokehikon käyttö oli oppilaista jännittävää

Kassiprojekti jatkuu 

Olin ollut koulun rehtoriin Jacqui Fordiin yhteydessä hyvissä ennen tuloani. Pyynnöstäni hän oli etsinyt Kampalasta 100%:sta luonnonvalkoista puuvillakangasta. Toiveeni oli ollut, että kangas olisi reilun kaupan tuote, mutta sellaista oli Ugandasta vaikea löytää. Olisi pitänyt mennä Etiopiaan saakka hakemaan sitä.

Ompeluluokan tytöt olivat ommelleet antamieni mittojen mukaan 45 yksinkertaista kassia. Kassit odottivat minua siistissä kasassa ompeluluokassa. Kasseja ei oltu kuitenkaan pesty, joten pyysin tyttöjä pesemään ne. Muutama oppilaista lähetettiin samantien pyykkäämään.

Sitten alkoi opetushetki. Kerroin oppilaille niistä kolmesta tavasta, jolla tulisimme siirtämään pikkulasten piirrustuksia kangaskasseihin. Ne olivat silkkipainotekniikka, tuputtaminen sekä maalaaminen pensselillä. Nämä kolme tapaa onnistuisivat hyvin Kalayan olosuhteissa.

Tyttöjä uusi menetelmä vähän jännitti. He olivat hyvin hiljaisia ja ujoja koko opetuksen ajan. Näytin heille, miten kontaktimuoviin ja sabluunapaperiin tehtiin aukot väriä varten. Tytöt tuntuivat saavan idean päästä kiinni. Jaoin lasten piirustukset ja aloimme tekemään sabluunia, maata, puita ja ihmisten vaatteita. Siinä menikin sitten se koulupäivä.

Opetin oppilaille, miten tehdään sabluunoja painamista varten. 

Tarinakassi -projekti alkuun

Maanantaina, ensimmäisenä kokonaisena päivänä, aloitin projektini pikkuoppilaiden kanssa. Luokanopettaja oli apunani. Jaoimme oppilaille A3 - kokoiset paperit ja ihkauudet tussit. Lapsia vähän jännitti uusi opettaja sekä uudet, erilaiset välineet. 

Luokanopettajan avustuksella annoin lapsille ohjeet piirtää oma perhe, isä, äiti, sisko, veli sekä vauva. Paperille piirrettiin myös oma kotitalo ja kotieläimiä.

Teetin piirustustyön kummassakin päiväkotiryhmässä. Työskentely onnistui kummassakin ryhmässä loistavasti. Lapset keskittyivät hyvin ja tekivät työnsä huolellisesti.

Päiväkotilapset piirsivät kuvan perheestään ja kodistaan.

Kalaya Learning Center

Kalayan oppimiskeskus, Ssese -saari

Minä lähdin Ugandaan opettamaan Kalayan koulussa ompelukoulun oppilaille taitoja, joita he voivat hyödyntää omassa tulevassa työssään ompelijoina.

Olin varustautunut projektiini hyvin. Matkalaukkuni oli täynnä projektissani tarvitsemiani tarvikkeita, kuten esim. silkkipainokehikko, maaleja, tuputtimia sekä muita kuvataidetarvikkeita. Lopun tilan veivät vähän käytetyt vaatteet, joita olin tuonut Suomesta opiskelijatytöille sekä omat henkilökohtaiset tavarani, joita ei paljon ollut.

Ssese-saarelle pääsee Entebbestä lähtevällä lautalla. Matka kestää n. 2-2,5 h ja maksaa VIP-luokassa 14 000 shillinkiä, mikä on n. 4 e. Saarelle on itse asiassa todella helppo päästä, sillä ulkomailta tulevat lennot lentävät varmaan kaikki Entebbeen. Satamaan ei sieltä ole kovinkaan pitkä matka. Matkan jälkeen päätyy uskomattoman ihanalle trooppiselle saarelle, josta kaupallisuus on vielä kovin kaukana.

Vierailuni saarella oli jo minun toiseni. Tasan vuosi sitten vietin siellä yhden viikon. Kalayan koulu sijaitsee maaseutumaisessa ympäristössä, josta näkee kauaksi Viktoria-järvelle ja sen saarille. Paikka on aivan ihana.

Koulun isot oppilaat olivat minua vastassa. Heitä on tänä vuonna 30. Puolet opiskelee ompelua, toinen puoli hiusmuotoilua. Opiskelijat, kaikki tyttöjä, ovat noin 20 -vuotiaita.

Koulussa on myös kaksi päiväkotiluokkaa, ns. Baby class sekä Top class. Middle class -oppilaat ovat Top class -luokan oppilaiden joukossa. Lapset ovat 3-6 -vuotiaita.

Koulu on yksityinen. Sen rehtorina toimii amerikkalainen Jacqui Forde. Pienet oppilaat ovat saaren perheiden lapsia. Ompelu - ja kampaamoluokan tytöt tulevat eri puolelta Ugandaa, lähes kaikki eri heimoista. Nämä tytöt on rehtori löytänyt yhteistyössä paikallisten seurakuntien kanssa. Heillä on ollut omassa kylässään mahdotonta käydä kouluaan jostain syystä loppuun. Syyt ovat voineet olla taloudellisia tai muita, esim. silpomisen uhka. Rehtori Forde on löytänyt näille tytöille sponsorin mm. Yhdysvalloista sekä Suomesta.

Tälläisessä ympäristössä viettäisin yhden viikon.

Pulloharjapuu

Vapaapäivä Kampalassa

Olin safarilla keskiviikkoaamusta perjantai-iltaan. Seuraava reissuni oli reissu Ssese-saarelle, jonne lähdin seuraavana sunnuntaina. Yhden päivän ajan nautin kotoisasta päivästä Millan ja Hannun kotona Mbuja-kukkulalla ottaen kuvia pihan ihanista kukista.

Näkymiä auton ikkunasta matkan varrelta

Kylissä asutaan edelleen pyöreissä savimajoissa

Perinteinen pihapiiri

Automatka takaisin Kampalaan

Tässä meidän retkiseurue 😎

Viimeinen retkipäivä

Lähdimme liikkeelle varhain aamulla

Onnistuimme näkemään leopardin. Se istuu puun oksalla ja katselee meitä tarkkaavaisesti.

Paviaaniuros 

Paviaaniuros, naaras sekä pentu

Murchison Falls Niililtä käsin

Tämä valtava krokotiili lymyili rantatörmällä puiden katveessa

Lintujen pesiä

Grey heron