Täällä ollaan, Kampalassa!

Heinäsirkat sirittävät. Jostain kuuluu moniääninen voimallinen laulu. Sitä seuraa pelin selostus. Jostain etäältä kuuluu autojen tööttäilyä.

On jo ilta ja pimeää, mutta ilma on edelleen suloisen lämmintä. Ilmassa tuoksuu pakokaasu ja poltetusta roskista tuleva savun haju.

Istun Milla ja Hannu Happosen olohuoneessa, joka sijaitsee yhdellä Kampalan seitsemästä kukkulasta. Milla on Caring Handsin perustaja, Hannu tekee humanitääristä työtä Fidan lähettämänä Kongossa.

Päivällä pääsin kangasostoksille Kampalan keskustaan afrikkalaiseen markettiin. Oppaanani toimi Justin, Caring Handsin laadunvastaava. Olin varmasti ainut kalpeanaama siinä marketissa. Kiersimme liikkeissä ja etsimme puuvillakankaita. Se värien paljous oli ihanaa, mutta samalla valinnan kannalta vaikeaa. Valitsin viileäsävyisiä kankaita, joissa kaikissa on jonkinsävyistä sinistä. Osan niistä vien kotiin, osasta teetän Ssese-saarella mekkoja Suomeen vietäväksi. 

Katujen varsilla oli isoja kasoja vaatteita, joita ihmiset penkoivat. Se taisi olla paikallinen kirpputori. Joillakin oli liinojen päällä hedelmiä ja vihanneksia pieninä pyramideina. Se oli paikallinen vihannestori.

Palasimme takaisin majapaikkaani Millan ja Hannun kotiin juuri ruuhka-aikana. Sellaista ruuhkaa en ole nähnyt ikinä. Autot ajoivat todella lähellä toisiaan. Niiden välissä puikkelehtivat mopot ja ihmiset. Autoissa ja mopojen kyydissä saattoi nähdä vaikka mitä: banaaneja, ruokasäkkejä, kanoja, huonekaluja, sotilaita... Sieltä olisi saanut mielenkiintoisia kuvia, mutta Milla kehotti jättämään puhelimen turvallisuussyistä kotiin.

Keskustassa näin lapsikerjäläisiä. Justin kertoi, että heidät tuodaan Koillis-Ugandasta busseilla kaupunkiin kerjäämään, vaikka se onkin laissa kiellettyä. Osa lapsista on todella pieniä. Pienin näkemäni oli vauva, joka oli liinassa pikkutytön selässä. Lapsiraukat.

Huomenna menemme heti aamusta Caring Handsin keskustaan, jossa tapaan keskuksen opettajat sekä  lukutaitoryhmän opiskelijat. Varmaankin sen jälkeen minulle alkaa hahmottua, mitä voin heidän kanssaan tehdä.