Kouluvierailu

Vierailin eilen Caring Handsin opettajan Joyn kanssa lähikoulussa. Siellä on kaksi lasta, jotka ovat Caring Handsin avun piirissä. Tätä tiettyä tukiohjelmat rahoittaa US AID. Lapset noudettiin luokastaan ja Joy haastatteli heitä ja täytti samalla kaavakkeita.

Kaavakkeiden täytön jälkeen pääsimme käymään oppilaiden luokissa. Toinen heistä oli kolmannella luokalla, toinen jo viidennellä. Musungun (valkoisen) vierailu oli oppilaista hauskaa! Musunguna olen kuin kävelevä nähtävyys!

Suuri osa Ugandan kouluista on yksityiskouluja. Tämäkin koulu, jossa vierailimme, on yksityiskoulu. Yksityiskouluissa luokissa voi olla noin 45 oppilasta. Lapset istuvat ahtaasti vierekkäin, aina kolme lasta saman pöydän ääressä. Tilaa on juuri sen verran, että pystyy kirjoittamaan pöydän ääressä. Millekään toiminnallisille tekemiselle tilaa ei ole.

Oppisisältöjä on hyvin paljon. Opetus tapahtuu pääasiassa siten, että opettaja seuraa kirjojen sisältöjä, lapset toistavat opettajan perässä asioita, tekevät opettajan johdolla muistiinpanoja ja yrittävät painaa mieleen opetetut asiat. Jos lapsella on oppimiseen liittyviä vaikeuksia, hän putoaa nopeasti pois kelkasta.

Luokissa on tiukka kuri. Lapset käyttäytyvät hyvin. He tuntuvat ymmärtävän sen, että kouluun pääsy ei ole itsestäänselvyys ja siksi siellä ollaan kunnolla.

Toimintaa häiritsee (tai ainakin minua se häiritsee) se, että luokkahuoneiden välinen seinä ei ole ehyt, vaan katon rajassa on aukko naapuriluokaan. Koulussa on siis aikamoinen kakofonia.

Lasten koulupäivä voi alkaa jo aamulla klo 7 ja päättyy alkuillasta klo 17. Tosi pitkä päivä siis! Aivan pienet nukkuvat päiväunet, isommilla on lounasaika ja välitunteja ja mahdollisuus pelata ulkona.

Perheet maksavat koulumaksuja, joiden määrä voi vaihdella koulusta ja luokka-asteesta riippuen. Jos koulumaksuja ei maksa, koulunkäynti keskeytyy, kunnes pystyy taas maksamaan maksun.

Valtion koulut ovat ilmaisia, periaatteessa. Lasten vanhempien pitää ostaa koulupuvut, koulukengät, kouluvihot ja kynät. Heidän pitää maksaa koululounaasta, joka on joka päivä maissipuuroa ja papuja. Oppilaiden pitää tuoda kouluun yksi riisi kopiopaperia, vessapaperia ja pihan lakaisuharja. Ei siis ilmaista koulunkäyntiä sekään.

Luokassa voi olla valtavasti lapsia, 100-150 lasta yhdessä luokassa, ja mahdollisuus tipahtaa opetuksesta on hyvin suuri. Opettajien palkat ovat huonot ja työ suuren oppilasmäärään takia hyvin raskasta. On siis ymmärrettävää, että jos vaan suinkaan mahdollista, vanhemmat laittavat lapsensa mieluiten yksityiseen kouluun.

Kunpa Suomessa koulua käyvät lapset ymmärtäisivät, miten hyvin heidän asiansa ovat!