sunnuntai 5. elokuuta 2018

Mitä nyt kuuluu?


Palasin Suomeen vajaa kuukausi sitten. Sää koko heinäkuun ajan on ollut samanlainen kuin Gulussa, yhtä kuuma. Jopa Kampalassa, Jinjassa ja Entebbestä oli viileämpää kuin Helsingissä ja Nokialla, jossa olen kuluneen vajaan kuukauden viettänyt. Ilma ei siis muuttunut ja siitä minä olen pitänyt.

Vaikka matka Afrikkaan oli ihana, olen silti nauttinut paluusta Suomeen. Kun reissaa paljon ja asuu erilaisissa olosuhteissa, nauttii sen jälkeen Suomessa siitä, että kaikki toimii täällä niin hyvin. Täällä vessoissa on istuimet, vessat vetävät hyvin ja hanoista tulee lämmin vesi. Suihkun vesi tulee tasaisesti ja riittävän leveästi. Arjen mukavuuksia.

Keittiössä saan keittää ruokani useita eri liesiä käyttäen unohtamatta uunia. Afrikassa opettelin kokkaamaan myös afrikkalaisella hiilikeittimellä, joka on matala, hidas ja polttaa helposti pohjaan. Jos keittimiä ei ole useita, valmistuvat ruoat yksi kerrallaan, mikä on äärimmäisen hidasta. Lisäksi hiilikeittimet saastuttavat ilmaa ja ovat siksi iso ongelma.

Suomessa pistää silmään myös ympäristön siisteys. Meillä pidetään ympäristöstä huolta ja kotitalouksien jätehuolto toimii, vaikka toki siinäkin on varmasti parannettavaa. Kaikkien talouksien kierrätyspisteet eivät ole samaa tasoa kuin meillä helsinkiläisessä kerrostaloyhtiössä, jossa jaotellaan kotitalousjäte seitsemään eri pönttöön.

Helppoa on ollut myös se, että täällä minua ei tuijoteta eikä kutsuta nimillä eikä odoteta minun antavan koko ajan rahaa jollekulle.

Kaikesta tästä huolimatta suuri osa minua, minun sydämestäni, on siellä Afrikassa. Ihan varmaa on, että tulen tänäkin syksynä tekemään asioita afrikkalaisten hyväksi köyhyyden katkaisemisen edistämiseksi.

Gulussa tyttöjen ompelemat shortsit ja housut lähtivät kuluneella viikolla myyntiin jonnekin Fair.fi:n myyntipisteistä sekä myöhemmin syksyllä ne tulevat myyntiin 29.9. African Bazaarissa Helsingissä Ompeluprojektini oli pilotointia. On mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset sanovat pöksyistä. Kiinnostus määrää sen, tuleeko projektille jatkoa. Toivoisin niin kovin, että Gloria, Irene ja Harriet saisivat työtä ja elannon tämän kautta.

Kävin muutama päivä sitten Tampereella Huussi käymäläseuran toimistolla tapaamassa Sari Huuhtasta, joka oli vasta saapunut Sambiasta. Furahassa pitämäni kurssin jälkeen yksi tai kaksi kurssin osallistujista haluaisi opettaa kuivakäymäläasioita ja rakentaa niitä. Katsotaan tulevaisuudessa, jos tämä työ mahdollistuisi jotenkin.

Syksyllä tulen käymään keskusteluja myös ADRA Finlandin johtajan Heimo Lempisen kanssa. Tulemme pohtimaan ja kehittämään yhteistyökuvioita Suomen ja Ugandan välille. Toivon tämän yhteistyön lähtevän myös lentoon.

Äitini on kova ompelemaan. Hän suunnitteli tekevänsä pieniä mollamaijoja Jinjan orpokoteihin. Minusta se oli hyvä ajatus. Naapurini lupasi antaa 20-vuotiaan lapsensa leluja Afrikkaan vietäväksi myös. Näin ne ideat ja Afrikan ystävät vaan lisääntyvät...

Nautin nyt näistä hyvistä oloista Suomessa. Kohta kylmien säiden tultua ja työkiireiden alettua ikävä Afrikkaan taas iskee ihan varmasti. Sitä ikävää on hyvä purkaa tekemällä vapaa-ajallaan
vapaaehtoistyötä eri tahojen kanssa. Vapaaehtoistyöstä tulee hyvä mieli ja sen kautta saa uusia ystäviä.

Minä ompelijatyttöjeni kanssa ❤️



Furaha Home of Hope


Olen palannut jo takaisin kotimaahan ja Furaha Home asukkaineen on jäänyt taakse. Koin oloni Furaha -kodissa todella tervetulleeksi ja viihdyin paikassa loistavasti. Toivon, että yhteys tähän kotiin, jossa asuu ystävällisiä ja kivoja ihmisiä, säilyy tulevaisuudessakin.

Kiitos Louise maukkaista ruoistasi ja välittömästä ystävyydestäsi! Lapset ovat onnekkaita, kun ovat saaneet sinut pitämään heistä huolta. Lasten kannalta parempaa ja turvallisempaa paikkaa on vaikea enää hakea. Kaikkea hyvää sinulle, lapsille ja Furaha -kodille!

Elvis, oli hienoa saada tutustua sinuun. Olet ihanan innokas ja täynnä uusia, raikkaita ideoita. Onnea kaikkiin lukuisiin projekteihisi!

Aija, kiitos, että mahdollistit vierailun tässä kodissa! Oli suuri ilo tutustua näihin ihmisiin ja olla mukana kehittämässä talon toimintakulttuuria. Kaikkea hyvää kodin asukkaille, Furaha -yhdistykselle ja sen ystäville Oulussa sekä eri puolella Suomea, sekä sinulle itsellesi. Teette todella arvokasta työtä.

Aikuiset: Louise, minä, Ibra ja Elvis. Sylissä orpokodin lapset.