Vieraana Acholi -häissä

Sain ystäväni kanssa kutsun paikallisiin häihin. Häät olivat isot, hienot, värikkäät ja äänekkäät.

Morsiamen H-hetki juuri ennen autosta ulos astumista

Juhlakakkua jaettiin kaikille pieni palanen

Ruoaksi tarjottiin poshoa (maissipuuroa), riisiä, kassavaa, papuja, kaalia ja
lihaa. Myös kylän lapsille tarjottiin ruokaa.

Morsiuspari sai lahjaksi parisängyn patjan, luutia ja kaikenlaisia kodin tavaroita

Pari sai lahjaksi kaksi vuohta ja kanoja

Myyjäiset Guest Housessa

Viime maanantaina pääsimme myymään ompeluksiamme The Iron Donkey -nimiseen guest houseen. Olen asunut tuossa guest housessa monta viikkoa ja tunnen talon työntekijät hyvin. Oli kiva päästä sinne ompelijoideni ja tuotteidemme kanssa kokeilemaan myyntionneamme.

Ompelijani olivat aluksi hyvin passiivisia. He odottivat minulta ohjeita silittämisen ja asettellun suhteen. Kukaan ei oikein halunnut ottaa hommaa haltuun. Minun piti puhutella heitä ja selkeyttää heille sitä, että kaikki tulo oli heille jaettavaksi tasan. Minä halusin vain materiaalikulut.

Ompelijat saivat lopulta pöydän valmiiksi. Ohjasin heitä siinä lopulta vain vähän. Kun asiakkaat saapuivat, istuivat he pöydän takana aivan hiiren hiljaa ja passiivisina. Heitä saattoi ujostuttaa se, että lähes kaikki asiakkaat olivat länsimaalaisia. Yritin rohkaista heitä juttelemaan asiakkaiden kanssa iloisesti. Irene, joka muutenkin on sosiaalisesti taitava, rohkaistui, nousi seisomaan ja esitteli tuotteita asiakkaille. Hän myi lopulta muutaman esiliinan, pannunalusia ja kietaisuhameen. 

Olin laittanut hinnat paikallista tasoa korkeammaksi, mutta kukaan asiakkaista ei valittanut niistä. Ihmiset ostivat, jos pitivät tuotteesta. Tämä tieto oli ompelijoilleni erittäin tärkeä. He huomasivat, että länsimaalaisille voi myydä korkeammalla hinnalla kuin paikallisille. Tärkeää on vaan löytää oikeanlaiset tuotteet, löytää niihin sopivat kankaat, joissa on länsimaalaisille mieluisat värit ja printit. Laatu on myös tärkeä tekijä.

Tytöt ansaitsivat 25 000 Ugandan shillinkiä per henkilö, mikä on ihan kivasti noin ensimmäiseltä kerralta. Tämän verran Harriet ansaitsee viidessä päivässä myymällä vihanneksia Zombon markkinoilla. Eli ihan hyvin meni. Ensi kerralla, eli joskus ennen joulua mahdollisesti, tulemme täydennetyin tuottein takaisin.

Harriet myymässä meidän ompelimon tuotteita The Iron Donkey
Guest Housessa

Työ ompelimossa

Vicky

Ompelijamme ja minä olemme tehneet töitä jo muutaman viikon ajan. Ompelijani, joita on neljä, ovat todella ahkeria ja aikaansaavia.

Aloitamme työt aamulla klo 9 ja lopetamme klo 17. Irene, yksi ompelijoista tulee jo omasta tahdostaan aikaisemmin. Hän lakaisee roskat pois ja luuttuaa lattian. Puhdas lattia on meille todella tärkeä asia, sillä leikkuupöytää meillä ei ole. Kankaat leikataan lattialla.

Kaksi ompelijoistani, Gloria ja Harriet, on opiskellut Kalaya Learning Centerissä Kalangalassa Ssese -saarella. Nämä kaksi ovat sen vuoden opiskelijoiden parhaimmistoa ja sen kyllä huomaa. Heidän työnsä jälki on erinomasta. Yksi ompelijoista, Vicky, on käynyt paikallista ompelukoulua. Hänelle tulee aika usein virheitä ja hän tekee välillä hassusti asioita. Hän joutuu aika usein purkamaan ompeleitaan ja tekemään kohdan uudestaan. Neljäs ompelijoista, Irene, on Kalayalla opiskelleen Glorian sisko. Gloria on opettanut Ireneä kotona. Irene pärjää ihan

Gloria

kivasti, mutta joissakin perusasioissa on puutteita, samoin tarkkuudessa. Häntäkin joutuu ohjaamaan paljon. Hän kuitenkin yrittää todella paljon, mikä on upeaa.

Tälläinen on siis minun ompelijajoukkoni. He saavat paljon päivän aikaan aikaiseen, joten töitä valmistuu nopealla tahdilla.

Näin alussa olemme ommelleet kahdeksan mekkoa Mbararaan ystäväni Jollyn kylään. Mekot ovat löysiä ja kaikki suurissa koissa. Mbararan naiset ovat suurikokoisia johtuen varmastikin siitä, että suurin nesteen lähde on heidän juomansa rasvainen maito. Mekot olivat myös hyvää harjoitusta ennen vaativampia töitä.

Olemme ommelleet myös tilaustöitä Suomeen, kuten kietaisuhameita, löysiä housuja ja tunikoita. Niistä on tullut hienoja. Laatu saisi olla mielestäni vielä parempaa, mutta siihen voi mennä vielä vähän aikaa. Minun pitää vaan jaksaa

Vicky

olla tarkkana ja vaatia tarkkuutta ja huolellisuutta tiukasti.

Yksi suurimmista haasteista on melu. Ompelutilamme on Layibissa, Gulussa. Sillä kadulla, jolla ompelimomme on,

on useita pieniä yrityksiä. Ihan meidän lähellä on kolme musiikkiyritystä. He soittavat musiikkia kaiuttimista aivan täysillä huolimatta siitä, että samanlainen yritys on ihan lähellä kadun toisella puolella. Meidän ompelimoomme kuuluu kahden tai kolmen kappaleen sekoitusta, mikä on ihan hirveää äänisaastetta. Sitä on todella väsyttävää kuunnella tunnista ja päivästä toiseen. Olen harkinnut uuden, hiljaisemman paikan vuokraamista. Toivottavasti ompelijamme hyväksyvät ajatuksen ja löydämme sellaisen. Ihan hiljaista tilaa täältä Gulusta on vaikea löytää, mutta jos löytäisimme hiljaisemman, auttasi se ainakin minua todella paljon.