Markkinapäivä

Eilen oli markkinapäivä täällä Kirekassa. Lähdin käymään siellä ystäväni kanssa. En tarvinnut sieltä oikein mitään, mutta oli kiinnostavaa nähdä, mitä siellä oli myynnissä.

Markkinat olivat aivan radan vieressä. En tiedä, oliko se rata käytössä, mutta siellä ne markkinat kuitenkin olivat. Myynnissä oli vihanneksia sekä kaikenlaista sellaista tavaraa, mitä ihmiset tarvitsevat arkisessa elämässään: vaatteita, kenkiä, lakanoita, pyyhkeitä, verhoja, kosmetiikkaa, koruja yms. Leluja siellä ei ollut myynnissä. Niitä täällä harvemmin näkee missään myytävän.

Minä herätän aina vaaleudellani suurta huomiota. Aina, kun astun ulos ovesta, kuulen sanan muzungu jostain. Niin myös tuolla markkinoilla. Ihmiset myös tuijottavat. Se alkaa tuntua täällä noin kuukauden oltuani jo rasittavalta. Aluksi on ihan kuninkaallinen olo, kun saa paljon huomiota osakseen, mutta kun se on kokoaikaista, alkaa se rasittaa. Miksei minua voi vaan kohdella ihmisenä? Miksi minua pitää kutsua ihonvärini mukaan, valkoinen? En voi sille mitään. Vaikka olen täällä auringossa, en edes rusketu kunnolla. Olen ja pysyn tällaisena.