Arise and shine -orpokoti Jinjassa
Minulla oli mahdollisuus tutustua Arise and shine organisaation orpokotiin. Orpokoti sijaitsee kauniilla, rauhallisella kadulla Jinjassa. Paikan perustaja on Sharone Nyanjura, joka tällä hetkellä opiskelee Porvoossa ja matkustaa tiuhasti Suomen ja Ugandan väliä.
Orpokodissa on 11 lasta. Pienin on vasta vauva ja vanhin kuusivuotias. Useimmiten lapset ovat orpokodissa 3-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen heidät yritetään sijoittaa sukulaisten luokse siinä toivossa, että nämä laittavat lapsen kouluun.
Jokaisen lapsen päätyminen orpokotiin on yksilöllinen. Yhden lapsen kohdalla äidin kuoltua isä oli avun tarpeessa ja toi lapsen orpokotiin kunnes lapsi on vähän isompi ja helpommin hoidettava. Joskus vanhemmat hylkäävät lapsen jostain syystä ja lapsi joutuu heitteelle, jopa kadulle.
Vähän vanhempien lasten kohdalla lapsi saattaa joutua kadulle siksi, että esim. äidin kuoltua isä on mennyt uusiin naimisiin ja lapsi on saanut äitipuolen, joka ei ole kyennyt hyväksymään lasta ja on ollut siksi lapselle julma. Lapsi on kokenut olonsa kodissa hyvin ahdistavaksi ja on siksi karannut kotoa.
Jinjassa ja Kampalassa näkee myös lapsia, jotka on tuotu busseilla Karamojasta, Koillis-Ugandasta, jossa elinolosuhteet ihmisillä on todella haastavat ja avuntarve on suuri. Vanhemmat ovat saattaneet antaa lapsensa jostakin rahasummasta siinä toivossa, että elämä vähän helpottuisi. Lapset kuljetetaan busseilla isoihin kaupunkeihin, jossa he kerjäävät rahaa. Nukkumapaikkaan tultuaan he joutuvat luovuttamaan saamansa rahat toiminnan johtajille. Jos lapset eivät ole saaneet kerättyä mitään, joutuvat he olemaan nälässä. Vanhemmat tietenkin toivovat, että lapset tulevat takaisin ison rahakasan kanssa, mutta todellisuus on kuitenkin toinen, hyvin surullinen sellainen.
Ugandan valtiolla on monia hyviä projekteja eri puolilla maata. Esim. koko Gulun kaupunki on yksi rakennustyömaa, jossa teitä kohennetaan joka puolella kaupunkia. Karamoja on monen juttelemani ihmisen mukaan täysin unohdettu alue, jossa hääräävät vain muutamat humanitaariset järjestöt.
Mutta takaisin orpokotiin. Jokaisen orpokotiin sijoitetun lapsen kohdalla sosiaalityöntekijät tekevät paljon työtä taustojen ja sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi. Kuusi hoitajaa pitää huolta lapsista. Osa on päivävuorossa, osa yövuorossa. Orpokodissa työskentelee myös keittäjä sekä pari toimistotyöntekijää. Kaikki tämä työ maksetaan avustusten avulla. Toivon, että Sharone löytää Suomesta toiminnalleen riittävästi tukijoita, jotta toiminta voi jatkua menestyksekkäästi tulevaisuudessakin.
Jinjassa ja Kampalassa näkee myös lapsia, jotka on tuotu busseilla Karamojasta, Koillis-Ugandasta, jossa elinolosuhteet ihmisillä on todella haastavat ja avuntarve on suuri. Vanhemmat ovat saattaneet antaa lapsensa jostakin rahasummasta siinä toivossa, että elämä vähän helpottuisi. Lapset kuljetetaan busseilla isoihin kaupunkeihin, jossa he kerjäävät rahaa. Nukkumapaikkaan tultuaan he joutuvat luovuttamaan saamansa rahat toiminnan johtajille. Jos lapset eivät ole saaneet kerättyä mitään, joutuvat he olemaan nälässä. Vanhemmat tietenkin toivovat, että lapset tulevat takaisin ison rahakasan kanssa, mutta todellisuus on kuitenkin toinen, hyvin surullinen sellainen.
Ugandan valtiolla on monia hyviä projekteja eri puolilla maata. Esim. koko Gulun kaupunki on yksi rakennustyömaa, jossa teitä kohennetaan joka puolella kaupunkia. Karamoja on monen juttelemani ihmisen mukaan täysin unohdettu alue, jossa hääräävät vain muutamat humanitaariset järjestöt.
Mutta takaisin orpokotiin. Jokaisen orpokotiin sijoitetun lapsen kohdalla sosiaalityöntekijät tekevät paljon työtä taustojen ja sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi. Kuusi hoitajaa pitää huolta lapsista. Osa on päivävuorossa, osa yövuorossa. Orpokodissa työskentelee myös keittäjä sekä pari toimistotyöntekijää. Kaikki tämä työ maksetaan avustusten avulla. Toivon, että Sharone löytää Suomesta toiminnalleen riittävästi tukijoita, jotta toiminta voi jatkua menestyksekkäästi tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti