Unelma Afrikasta

Olen aina halunnut lähteä Afrikkaan. Lapsena luin kaikki käsiini saamat lähetystyöntekijätarinat sekä eläinkirjat, joissa kerrottiin gorillojen tai norsujen auttamisesta salametsästäjiltä. Haaveeni oli tulla lähetyskoulun opettajaksi, ja tuleva puolisoni olisi lääkäri samaisella lähetyskampuksella. Voi, miten romanttinen haave!

Lukion jälkeen lähdinkin lähetyskentille, en tosin Afrikkaan, vaan Mikronesiaan, keskelle Tyyntä Valtamerta. Se matka on jättänyt minuun aivan lähtemättömät jäljet. Opin selviytymään vieraalla kielellä, tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ymmärtämään eri kulttuureja ja nauttimaan elämästä vaatimattomissa olosuhteissa. Itse asiassa elin hyvin rikkaan vuoden.

Siitä on jo aikaa, mutta aikakaan ei poista sen kokemuksen merkitystä. Se matka muovasi arvoni, käsityksen ihmisyydestä ja hyvästä elämästä. Olen joutunut testaamaan sen arvomaailman kestävyyttä useat kerrat elämässäni, ja aina palaan takaisin siihen, mitä silloin opin.

Minulla on tytär, joka tänä vuonna täyttää 20 vuotta. Hän muutti keväällä omaan opiskelijakotiinsa ja pärjää hienosti. Nyt minulla on mahdollisuus lähteä sinne Afrikkaan, tosin vain kuukaudeksi, mutta siltikin. En tarvitse omaa lähetysasemaa tai lääkäripuolisoa. Voin lähteä ihan yksin. Vastassa minulla tulee olemaan tuttuja ihmisiä, ja lukuisia tuntemattomia, kampuksella, jossa toimintaa on ollut 21 vuotta. Omalla pienellä osallani voin tuoda heille jotain uutta, joka toivottavasti auttaa heitä ponnistelemaan oman oppimisen eteen.