Minä ja apulaiseni järjestämme lauantaikoulupäivää

Meidän koulu järjestää ensi lauantaina Uganda-kävelyn. Ennen kävelyä lapset hankkivat sponsoreita, esim. äidin, isän, mummon tai papan. Nämä sponsorit sopivat lapsen kanssa etukäteen, kuinka paljon he haluavat lahjoittaa kohteeseen per kilometri. Vanhemmille ja lapsille on kerrottu etukäteen keräyksen kohteesta, joka tänä vuonna on Uganda. Liikuntapäivän jälkeen lapset vievät laput, joihin on kerätty kilometreistä tarroja, kotiinsa ja seuraavalla viikolla he tuovat sponsoreiden lahjoitukset kouluun keräyslippaaseen. Tämä on monille kouluille tuttu tapa toimia.

Minä lupauduin järjestämään tätä lauantaikoulupäivää, koska Uganda on minulle juuri nyt hyvin ajankohtainen asia. Olen siis pakertanut päivän eteen kaikenlaista: Sain lähetettyä kaikkiin koteihin Wilma-viestit, organisoitua korttipohjien teon toiselle opettajalle ja sovittua kuudennen luokan opettajan kanssa puffetista. Kysyin rehtorilta, voisiko meidän luokka myydä ugandalaisten tekemiä kierrätyspaperihelmiä ala-aulassa myös. Ja sehän sopi rehtorille hyvin! On kiva saada päivään vähän positiivista pöhinää!

Olin aikaisemmin kysynyt oppilailta, olisivatko he halukkaita auttamaan minua lauantaikoulupäivän järjestelyissä, nyt kun aiheena olisi Uganda, jonne itse kohta olisin menossa. Heti nousi kahdeksan kättä pystyyn. Nämä kahdeksan innokasta oppilasta riemastuivat, kun kuulivat, että saisimme pitää myyjäiset. Ja kun otin esiin kassista helmiä, he ihastuivat niihin heti. Kerroin, että saisimme pitää pienen osan myynnistä itse, mutta suurin osa menisi köyhien lapsiperheiden auttamiseksi. Sen lapset hyväksyivät hyvin. Pian he kuitenkin jo suunnittelivat, mihin he rahaa käyttäisivät, jos saisivat myytyä helmiä. He halusivat mm. ostaa herkkuja ja koristeita Halloween -juhlaan, mennä Hoploppiin tai Snadi Stadiin. Kerroin, että isompia retkiä varten meidän pitäisi järjestää monta erilaista myyntitilannetta, yksi helmien myyntitapahtuma ei siihen riittäisi. Sen he ymmärsivät heti.

Kun kaivoin paperia, tusseja ja saksia esiin, tarttuivat he samantien toimeen ja askartelivat hintalappuja. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ihanaa tuo innostumisen määrä! Lähipäivinä opetan heille kirjanpitoa, hinnoittelua, esillelaittoa ja oman palkan laskemisesta. Työvuoroista ja ruokatauoista he jo alustavasti sopivatkin. Aivan loistavia pikku yrittäjiä! Kaksi vanhempaa lupautui auttamaan, joten kaikki sujuu varmasti hienosti. 

Jem, Emilia, Saida, Henna, Netta, Akram, Amire ja Aisha valmistautuvat myymään lauantai-koulupäivässä ugandalaisia helmiä 

Henna, Netta, Akram, Amire ja Aisha