Myyjäiset Guest Housessa

Viime maanantaina pääsimme myymään ompeluksiamme The Iron Donkey -nimiseen guest houseen. Olen asunut tuossa guest housessa monta viikkoa ja tunnen talon työntekijät hyvin. Oli kiva päästä sinne ompelijoideni ja tuotteidemme kanssa kokeilemaan myyntionneamme.

Ompelijani olivat aluksi hyvin passiivisia. He odottivat minulta ohjeita silittämisen ja asettellun suhteen. Kukaan ei oikein halunnut ottaa hommaa haltuun. Minun piti puhutella heitä ja selkeyttää heille sitä, että kaikki tulo oli heille jaettavaksi tasan. Minä halusin vain materiaalikulut.

Ompelijat saivat lopulta pöydän valmiiksi. Ohjasin heitä siinä lopulta vain vähän. Kun asiakkaat saapuivat, istuivat he pöydän takana aivan hiiren hiljaa ja passiivisina. Heitä saattoi ujostuttaa se, että lähes kaikki asiakkaat olivat länsimaalaisia. Yritin rohkaista heitä juttelemaan asiakkaiden kanssa iloisesti. Irene, joka muutenkin on sosiaalisesti taitava, rohkaistui, nousi seisomaan ja esitteli tuotteita asiakkaille. Hän myi lopulta muutaman esiliinan, pannunalusia ja kietaisuhameen. 

Olin laittanut hinnat paikallista tasoa korkeammaksi, mutta kukaan asiakkaista ei valittanut niistä. Ihmiset ostivat, jos pitivät tuotteesta. Tämä tieto oli ompelijoilleni erittäin tärkeä. He huomasivat, että länsimaalaisille voi myydä korkeammalla hinnalla kuin paikallisille. Tärkeää on vaan löytää oikeanlaiset tuotteet, löytää niihin sopivat kankaat, joissa on länsimaalaisille mieluisat värit ja printit. Laatu on myös tärkeä tekijä.

Tytöt ansaitsivat 25 000 Ugandan shillinkiä per henkilö, mikä on ihan kivasti noin ensimmäiseltä kerralta. Tämän verran Harriet ansaitsee viidessä päivässä myymällä vihanneksia Zombon markkinoilla. Eli ihan hyvin meni. Ensi kerralla, eli joskus ennen joulua mahdollisesti, tulemme täydennetyin tuottein takaisin.

Harriet myymässä meidän ompelimon tuotteita The Iron Donkey
Guest Housessa