Uimakoulu Victoria-järvessä

Viimeisenä päivänä ennen lähtöäni päätimme mennä uimaan. Se oli hyvin erikoinen toive täällä! Ugandalaiset eivät ui. He suorastaan pelkäävät vettä. Ryhmässä oli monia, jotka eivät olleet koskaan vedessä!

Aluksi meidän piti mennä autolla, mutta auto oli mennyt rikki ja sitä piti korjata. Muutenkaan emme olisi mahtuneet yhteen pikkuautoon, sillä ammattikoulun melkein kaikki tytöt halusivat tulla mukaan, joten meitä oli yhteensä lähes kaksikymmentä. Niinpä päätimme kävellä saaren toiselle puolelle hotellin rantaan.

Ilma oli suloisen lämmin ja niin oli vesikin. En ole koskaan ollut niin lämpimässä järvivedessä.

Vähensin vaatteita ja juoksin veteen. Kohta tytöt seurasivat rohkeasti perässä. He eivät omistaneet uikkareita, mutta se ei estänyt heitä uimasta. He uivat alusvaatteissa ja jotkut pikku topeissa. Yksi oli ilman yläosaakin, eikä hän ollut siitä moksiskaan.

Tytöt nauttivat suunnattomasti vedestä. Yksitellen he tulivat luokseni ja opetin heille uimista. Opetin, miten potkitaan tehokkaasti ja voimia säästäen, miten toimia käsillä tehokkaasti ja rauhallisesti. Tuin käsistä, tuin mahan alta taitojen kehittyessä. Välillä pyysin kaveria tukemaan mahan alta itseni ollessa käsipuolella. Tytöt harjoittelivat todella sinnikkäästi. He olivat innokkaita ja jaksavia. He harjoittelivat pitkään. 

Siitä ryhmästä neljä oppi uimaan muutamia metrejä, yksi tai kaksi ehkä 20 m. Kaikki saivat rohkeutta olla vedessä ja iloa uimisesta. On pakko sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut mitään ryhmää, joka olisi näin hyvin oppinut uimista. Aivan huippu ryhmä!

Opettajat kuvassa: Winny, Jaana ja Eve sekä pikku Toto