Sabiny -tyttöjä Itä-Ugandasta läheltä Kenian rajaa

Sponsoroitua ammattiin valmistavaa opiskelua 

Kalaya Learning Centerissa toimii kaksi ammattiin valmistavaa linjaa, ompelulinja ja kampaamolinja.

Ompelulinjalla opiskellaan koneompelua. Tytöt ompelevat myyntiin mm. kauniita kasseja. Myöhemmin opeusohjelmaan sisältyy pukuompelua ja liiketaloutta. Koulutuksen lopussa tytöt saavat todistuksen ja ompelukoneen, jotta he voivat laittaa pienen ompeluyrityksen pystyy.

Kampaamolinjan tytöt harjoittelevat erilaisia kampauksia afrikkalaisii hiuksiin. Koulutuksen jälkeen he voivat laittaa oman pienen kampaamon pystyyn.

Kaikki opiskelijat ovat tyttöjä ja he ovat kaikki päässeet opiskelemaan sosiaalisin perustein. Koulumaksut hoituvat sponsoreiden avulla. Suomessakin on joitakin henkilöitä, jotka toimivat sponsoreina.

Tytöt tulevat eri puolilta Ugandaa ja edustavat eri heimoja ja kieliä. Tytöillä on erilaisia syitä, miksi he ovat tuen parissa ja kaukana kodeistaan. Osa tytöistä on lähtenyt Itä-Ugandassa tapahtuvaa ympärileikkausta pakoon. He saavat koulusta ja asuntolasta suojapaikan tältä väkivaltaiselta ja kivuliaalta teolta. Osa näistä tytöistä ei voi palata kotiin vähään aikaan, koska heitä uhkaa vaara, että heidät napataan ja viedään väkisin toimenpiteeseen.

Koulun johtajan nimi on Jacqui Forde. Hän on Yhdysvalloista. Koulun asiat ovat hänelle sydämen asia. Hän tekee kaikkensa, jotta koulu voisi toimia laadukkaasti ja jotta koulu saisi uusia oppilaita ja heille sponsoreita.

Uusi lukukausi alkaa huhtikuussa. Kun uudet tytöt saapuvat, eivät he aluksi puhu välttämättä ollenkaan kenenkään kanssa samaa kieltä. Pikkuhiljaa he oppivat lugandaa ja englantia.

Eri heimoilla on eri kielien lisäksi eri tapoja, joten ihan alussa kaikilla on opeteltavaa uusissa tavoissa, ennen kuin yhteiselo alkaa sujua.

Nyt marraskuun alussa, kun koulua on kestänyt reilu puoli vuotta, vaikutti tyttöjen kesken vallitsevan hyvä yhteishenki. Kaikilla näytti olevan ystäviä.

Tyttöjen koulutukseen ja ylläpitoon kuuluu työ kampuksen ja koulun hyväksi. Tytöillä on työvuorot, jolloin he auttavat kampuksen keittiössä, luokkahuoneiden siivouksessa, pikkuoppilaiden ruokailun järjestämisessä ja kampuksen siivouksessa. He myös valmistavat itse ruokansa, joka on joka päivä poshoa (maissipuuroa) ja papuja. Tytöt myös pesevät itse pyykkinsä käsin.

Tytöillä on joka ilta iltahartaus, jossa he laulavat, soittavat djembe-rumpua ja rukoilevat. Laulu on hyvin voimallista ja rytmikästä, mikä on tyypillistä afrikkalaiselle musiikille. Tytöt tulivat useina iltoina ruokasaliin pitämään hartautta, jotta saisin osallistua siihen. Se oli minulle suuri ilo ja kunnia. 

Näiden tyttöjen käytöksestä huokui rauha ja tyytyväisyys. He nauttivat opiskelusta ja toistensa seurasta. Olen iloinen, että sain tutustua näihin tyttöihin.