Reflektointia

Mitkä olivat minun matkani tavoitteet?

Pääsinkö tavoitteisiini?

Matkani tarkoitus oli viedä toiminnallisia, osallistavia ja visuaalisia menetelmiä niin lasten opetukseen kuin aikuisryhmiinkin.

Viikkoni Kalayan koulussa Ssese-saarella pienten kasten parissa onnistui hienosti. Toin hienovaraisesti, pikku hiljaa koulun arkeen toiminnallisia ja visuaalisia menetelmiä. Opettajat olivat alkujännityksen jälkeen iloisia uusista ideoista.

Kampalassa minulla oli kolme aikuisryhmää: yksi oli Caring Handsin keskuksessa, yksi Namatabassa, yksi Masozissa. Kaksi viimeistä olivat pieniä kyliä Kampalan reunalla.

Näissä ryhmissä harjoittelimme matematiikan perustaitoja, käsittelimme käsihygieniaa, intiimihygieniaa sekä suuhygieniaa. Mietimme ympäristön siisteyteen ja puhtauteen liittyviä asioita sekä roskaongelmaa. Kävimme läpi myös ravintoympyrää ja siihen liittyviä asioita. Keskustelimme myös kyläpankkitoiminnasta ja siihen liittyvistä haasteista. Sisällöt rakentuivat sen mukaan, minkä näin parhaaksi.

Yritin aktivoida oppilaita mahdollisuuksien mukaan. Aktivointi oli rajallista, sillä oppilaat tulivat tunnille miten ehtivät. Tarvitsin lähes koko ajan tulkkia, sillä kaikki aikuiset eivät osanneet englantia. Visualisointikin oli haasteellista, sillä minulla oli käytettävissäni vain fläppitaulu. Käytänössä opetin englanniksi, paikallinen opettaja käänsi, ja minä kirjoitin ja piirsin flappitaululle.

Sopivan aiheen kohdalla järjestin ryhmäkeskusteluja ja niiden purkuja. Ne onnistuivat hyvin. Ryhmäkeskustelujen jälkeen toin oppilaille uusia näkökulmia ja yhdessä pohdimme, miten ne soveltuvat heidän olosuhteisiinsa.

Matematiikan tunneilla käytin jopa aikuisten kanssa numerokortteja. Valmistin myös suuria pahvisia rahoja, joilla harjoittelimme rahalaskuja. Leikimme laskuleikkejä ja leikkikauppaa. Lapsellista, mutta kaikki tykkäsivät. Joillekin laskut eivät edes olleet liian helppoja. Tärkeimpänä tavoitteenani oli luoda naisille tunne, että he osaavat peruslaskutaidot hyvin. Niiden päälle on helppo lisätä vaativampia taitoja. Halusin myös, että kaikki pääsevät osallistumaan tavalla, joka ei vaadi rohkeutta tai hyvää kielitaitoa.

Viimeisenä päivänä pidin peruslaskuista kokeen. Koe osoittautui useimmalle naiselle juuri sopivaksi. Kokeesta Caring Handsin opettajat saivat hyvää tietoa siitä, mikä heidän oppilaidensa todellinen laskutaito on.

Ehdin itse olla eniten Masozissa, joten siitä ryhmästä tuli minulle hyvin läheinen. Viimeinen käyntini siellä oli todella tunteellinen. Kun olin kertonut olevani siellä viimeistä kertaa, nousi naisista vanhin ja piti minulle kauniin puheen. Hän myös siunasi minut yhdessä toisten naisten kanssa. Samalla tavalla he toimivat Lauran, toisen suomalaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Hetki oli hyvin herkkä ja tunteellinen.

Minä lähdin auttamaan ja opettamaan, tuomaan erilaisia taitoja Suomesta. Ja mitä sainkaan tilalle? Sydämen täydeltä rakkautta, iloa ja lämpöä!

Toivon saavani mahdollisuuden käydä tässä kylässä ja tavata näitä naisia uudestaan.