Pohdintaa pikkujouluissa

Eilen meidän työporukalla oli pikkujoulut ravintola Rodolfossa Kruununhaassa. Tuntui aivan omituiselta kävellä pitkin Helsingin katuja, katsella jouluvaloja ja viettää pikkujouluja. Oma pääni oli vielä puolittain Afrikassa ja oma sisäinen vuodenaikani jossain kesän ja syksyn välissä.

Sain Afrikkaan työkaveriltani viestin, jossa hän pyysi minua valitsemaan tietyistä vaihtoehdoista alkuruoan, pääruoan sekä jälkiruoan. Kaikki vaihtoehdot kuulostivat todella hienoilta. Koko viesti oli kuin viesti ulkoavaruudesta. Olin edelliset päivät syönyt perinteistä melko mautonta afrikkalaista työpaikkaruokaa ja illalla jotain, mitä löysin jääkaapista. Senkin kanssa oli ollut ongelmia. Jääkaappi pakasti kaiken ja välillä otin sen jopa pois päältä. Sellaista epämääräistä syömistä pari viikkoa.

Ravintolan ruoka oli taivaallista ja seura oli mukavaa. Oli kiva olla taas tuttujen työkavereiden kanssa saman pöydän ääressä. 

Samassa pöydässä istui koulumme yksi työntekijöistä Mughtar, joka on parikymmentä vuotta sitten tullut Pohjois-Somaliasta. Keskustelumme vierähti tietenkin Afikkaan ja afrikkalaisiin, erityisesti somalialaisiin täällä Suomessa. Kerroin hänelle siitä, miten yritteliäitä ugandalaiset olivat. Mughtar kertoi, että aivan samalla tavalla somalialaiset ovat yritteliäitä Somaliassa. On oltava ahkera ja yritteliäs, koska sosiaaliturvaa ei ole. Ihmiset laittavat pieniä yrityksiä pystyyn ja yrittävät saada siitä toimeentulon. 

Pian keskustelumme vierähti politiikkaan ja sosiaaliturvaan. Työkaverini on vahvasti sitä mieltä, että suomalainen sosiaaliturva kasvattaa somalialaisista passiivisia ja sosiaaliturvan varaan laskevia ihmisiä. Ihmiset laskevat tarkasti, kannattaako mennä töihin, vai saako yhtä paljon rahaa käteen, jos on työttömänä ja toimettomana kotona. Ihmiset eivät ole tyhmiä. Systeemimme on vaan sellainen, joka ei kannusta yrittämään ja mukaan työelämään, varsinkaan maahanmuuttajataustaisia. Olen nähnyt tämän saman ilmiön itsekin. Eikä se koske pelkästään maahanmuuttajataustaisia vaan myös suomalaisia. Systeemille pitäisi tehdä jotain. Tämä nykyinen tilanne on kestämätön eikä kenenkään kannalta hyvä. 

Illan päätteeksi jaoimme toisillemme kirjalahjoja. Minä sain Alexande McCall Smithin Pienten muutosten kauneussalongin, jossa Mma Ramotswe tutkii jotain uutta mysteeriä. Hyvän mielen lukemista Etelä-Afrikasta! Afrikka jatkuu elämässäni! Kiitos, Riina!