Mitä nyt, matkan jälkeen?

Heräsin maanantaiaamuna aikaisin uneen, jossa metromatkani päätepysäkkinä oli rakennustyömaa. Yritin kovasti etsiä reittiä ulos rakenteilla olevasta suuresta rakennuksesta. En löytänyt, vaikka kuinka etsin ja etsin. Minä kiertelin ja kaartelin rakennustyömaalla, mutta turhaan. Ulospääsyä ei ollut. Heräsin siihen. Olo oli jotenkin hämmentynyt.

Uni kertoi minulle unen keinoin omasta tilanteestani. Koko vuoden olin valmistellut matkaani, lopulta tehnyt sen. Matkani oli onnistunut, se oli mennyt hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Nyt matkan jälkeen ajatukseni risteilevät niissä paikoissa, joissa olin käynyt, niiden henkilöiden luona, joiden kanssa olin viettänyt aikaa. Vähän väliä mieleni siirtyy Afrikkaan. On vaikeaa sopeutua tähän hetkeen ja tähän vuodenaikaan, päivän aikana kohtaamiin tilanteisiin ja ihmisiin. Olen vähän kuin eksyksissä rakennustyömaalla enkä löydä reittiä ulos. En löydä metrorataa, en vaunua, johon astua.

Onneksi asioita tulee eteen koko ajan ja ne ottavat taas otteen minusta. On työ, oppilaat, on oma tytär, omat lähisukulaiset.

Myös Caring Hands työllistää minua. Tuntuu hyvältä, että voin olla täältä käsin auttamassa ystäviäni ja tukemassa heidän työtään Ugandassa. Olen järjestämässä useita myyntitapahtumia, joissa minä tai joku muu myy Caring Handsin helmiä. Helsingissä Kaapelitehtaalla järjestetään Kaapelin joulu, jonne olen ilmoittanut Caring Handsin mukaan. Sain kivan porukan hommaan mukaan. Viikonlopusta tulee varmasti tosi kiva.

Toinen tapahtuma on meidän taloyhtiön joulumyyjäiset. Se varmistui tänään. Tämäniltaisessa kokouksessa ihmiset selkeästi ilahtuivat siitä, että joku ottaa ja järjestää jotain yhteistä. Sellaisesta on ollut selkeästi pulaa. Meitä on muutama, jotka aloimme puuhaamaan tätä pientä tapahtumaa, ja nyt vaikuttaa siltä, että moni haluaa osallistua siihen jollain tavalla.

Kolmas on opettajatuttavani varainkeruuhanke tamperelaisessa koulussa. Hän ja ysiluokkalaiset ottavat Caring Handsin helmiä myyntiin. Osa tuotosta menee heidän retkikassaansa, osa Ugandaan. Juuri tällä tavalla minäkin lähdin tähän koko juttuun mukaan. Hienoa, että nämä nuoret haluavat tehdä varainkeruuhankkeen yhdistämällä siihen kehitysyhteistyön!

Lisäksi seurakuntani pastori on pyytänyt minulta kähetyskertomusta sekä pidempää ohjelmaa jollekin lauantai-illalle. Puuhaa tulee siis olemaan riittämiin vielä pitkäksi aikaa.

Ehkä tänään en ole enää yhtä pahasti eksyksissä kuin eilen aamulla. Metrovaununi  on taas matkalla jonnekin. En näe määränpäätä ihan selkeästi, mutta tuntuu siltä, että tässä vaunussa on ihan hyvä olla ja että suunta on oikea.