Uganda-keräys koulussa

"Me menimme luokkiin pareittain. Luokan ulkopuolella sovimme, kumpi puhuu ja kumpi pitää keräyslipasta", kertoi yksi oppilaani kysyttyäni, miten he rahojen keräämisen perjantaina hoitivat. "Pelottiko teitä?" kysyin. "Joo, vähän", vastasi sama oppilas ja jatkoi: "Joistakin luokista pitää vielä hakea". "Kiitos, että hoiditte keräämisen niin hienosti. Kyselen opettajilta vielä keräämättömistä rahoista" kiittelin.

Rahaa oli kolmessa keräyslippaassa ja loput lahjoitukset tulivat kirjekuorissa eri opettajilta tiputellen. Jotkut perheet olivat todella panostaneet keräykseen, mikä kosketti minua syvästi. Minulla on mahdollisuus kysyä Ugandassa melko tarkasti, mihin keräämämme raha käytetään. Voin kertoa sen asian lahjoittajille matkan jälkeen.

Lapset, joiden perheet osallistuivat keräykseen, ovat tulleet luokkaani tekemään afrikkalaisista helmistä omia rannekoruja. Niistä on tullut hienoja. Muutama teki hienon avaimenperän.

Keräys tuotti noin 550e. Se on hieno tulos. Rahan voi laittaa suoraan Caring Handsin keräystilille, osalla voisi hankkia jotain viemisiä, esim. hammasharjoja, joista on kuulemani mukaan puutetta. Niiden lisäksi pari jalkapalloa ja pumppu voisivat olla kova juttu. Oli maa mikä tahansa, pelaavat lapset siellä jalkapalloa hyvin mielellään.

Omat oppilaani haluaisivat antaa mukaani omia pieneksi käyneitä vaatteitaan. Sanoin, että voin ottaa mukaan vaikka vauvan vaatteita, johon yksi tyttö sanoi, että hänen äitinsä on varta vasten laittanut säästöön tytön vaatteita annettavaksi minun matkaani Ugandaan. Tyttö ei halua laittaa niitä mihinkään muuhun keräykseen. Hän selitti, että ei haittaisi, vaikka vaate olisi liian iso pienelle lapselle. Siihen voisi laittaa vaikka vyön ja kyllä se lapsi kasvaisi ja vaate olisi jonain päivänä sopiva. Tämän tarinan kuultuani päätin, että pakko minun on ottaa joitakin isompia lastenvaatteita mukaani, jotta voin tehdä oppilaani sekä perillä jonkun lapsen onnelliseksi.