Lauantaikoulupäivä

"Koulu on meidän!" huusivat neljäsluokkalaiset oppilaani lauantaiaamuna klo 8.10 pimeillä koulun käytävillä. He puhkuivat intoa niin, etteivät pysyneet kunnolla nahoissaan. Avasin heille luokan oven ja pyysin kantamaan kaikki kassit, jotka olivat täynnä helmiä, alakertaan myyntipöytien luokse. Ei aikaakaan, niin kassit olivat siellä. Yhdessä tyhjensimme kassit ja lajittelimme helmet hintojen mukaan. Toin opettajien huoneesta koreja, joihin tyhjensimme rannerenkaat ja muut pikkujutut. Sitten laitoimme hintalaput paikoilleen. Siinä ahkeroidessamme kuudesluokkalaiset tulivat leivonnaisiensa kanssa. Meteli yltyi uskomattoman kovaksi. Ilo oli katossa!

Saimme kaiken valmiiksi klo 9 mennessä. Siirryimme saliin. Yksi huolellinen oppilaani jäi vielä hetkeksi huolehtimaan, ettei kukaan vaan varastaisi myytäviä tavaroita. Myöhemminkin hän osoittautui siinä tehtävässä erittäin tarkaksi ja tarpeelliseksi.

Salissa oli kaikki valmiina. Tekniikka oli asennettu paikoilleen, lapset istuivat jonoissa, vanhemmat ja opettajat istuivat tai seisoivat reunoilla. Vanhempia oli jonkin verran, enemmänkin olisi voinut olla.

Ensiksi rehtori esitteli vanhempainyhdistyksen toimintaa, sen jälkeen oli minun vuoroni. Valmistamani power point-esitys toimi hyvin. Kerroin kaikenlaista Caring Handsin toiminnasta, siitä, miten koko homma sai alkunsa jouluateriasta, heikossa asemassa olevista naisista, helmien valmistamisesta ja myynnistä, lukutaito-ohjelmasta, ammattikoulutuksesta, yritystaitojen opettamisesta, ruoka- ja muiden tarvikkeiden lahjoittamisesta, lasten kouluoloista, hygieniatarvikkeiden ompelusta sekä vapaa-ajan kerhoista. Salissa olevat lapset ja aikuiset jaksoivat keskittyä loistavasti.

Salituokion jälkeen lähdimme pururadalle. Minä ja myyntipöytää hoitavat oppilaani kiersimme lenkin, kaksi kilometriä, kerran, muut jäivät kiertämään sitä vielä useampia kertoja. Kovakuntoisimmat oppilaani juoksivat 14 ja 16 km! Se on pitkä matka 10-vuotiaalta!

Sää suosi meitä. Sää oli mitä parhain ulkoiluun. Lauantaille oli luvattu sadetta, mutta se alkoi vasta myöhemmin alkuillasta.

Mitenkäs meidän helmimyynti? No, sitä tapahtui jonkin verran. Eniten kauppoja tekivät varmaan opettajat. Helmien myynnistä oli kyllä mainittu Wilma-viestissä, mutta ehkä asia oli vähän liian nätisti ja huomaamattomasti laitettu sinne kaiken muun tiedon joukkoon. Meidän olisi pitänyt markkinoida asiaa enemmän ja näkyvämmin. Tätä pitää minun ja lasten vielä miettiä. Ehkä otamme jonkin myyntikamppanjan jonkin ajan kuluttua, mietimme siihen hienot mainokset ja markkinointilauseet. Siinä taas meille uutta opittavaa.

Kirjanpidon lapset oppivat nopeasti. Muutenkin he olivat erittäin vastuuntuntoisia, tarkkasilmäisiä ja hyvin innokkaita pikkumyyjiä.

Pakko kertoa kahdesta näpistelytilanteesta. Pöydällämme oli pikkujuttua, jotka maksoivat 2e kpl. Yksi poikaoppilaani huomasi, että alemmalla luokalla oleva poika näpisteli yhden pienen jutun. Salamana oppilaani juoksi perään, otti pojan kiinni ja teki tarkastuksen: taskut, hihat, puntit... se oli hyvin perusteellinen tarkastus! Eikä tämä nuorempi kaveri ollut moksiskaan! Tämä tapahtui siis kahdesti, kummallakin kerralla eri lapsi kyseessä.

Päivä päättyi klo 12. Vanhemmat, ja muutama lapsi, auttoi minua siivoamaan kaiken paikoilleen ja pikkuhiljaa talo alkoi tyhjentyä. Korvissani hurisi ja päätäni särki, olinhan ollut pari tuntia korvia särkevässä metelissä. Olo oli kuitenkin tyytyväinen. Päivä oli onnistunut oikein hyvin.

Viikon kuluttua perjantaina oppilaani saavat käydä Caring Handsin lippaiden kanssa keräämässä luokista rahalahjoitukset. Lahjoittajat saavat tulla luokkaamme tekemään omat rannerenkaansa Caring Handsin irtohelmistä. Toivottavasti perheet ovat ottaneet asian sydämenasiakseen ja tämä keräys tuottaa tulosta.