Kävele naiselle ammatti -tapahtuma

Kävele naiselle ammatti -tapahtuman alussa oli lämmittelyä EY -talossa

Terveisä Töölönlahdelta! Osallistuin tänään Naisten Pankin tosi mukavaan Kävele naiselle ammatti -tapahtumaan. Olen osallistunut tapahtumaan jo useina vuosina. Tapahtuma kerää sellaisia ihmisiä yhteen, jotka ovat kiinnostuneita reippailusta, vapaaehtoistyöstä sekä erityisesti naisten kouluttamisesta kehitysmaissa. 

Tänäkin vuonna Naisten Pankin aktiivit olivat onnistuneet saamaan hienon ohjelman kasaan. Oli eksoottinen tanssiesitys Filippiineiltä, kertomus Liberiasta, afrikkalaista tanssia alkulämmittelyksi, tuotemyyntipöytiä, herkkumyyntiä.... Juontajana toimi aina niin reipas ja iloinen  Baba Lybeck. Alkuohjelmien jälkeen kaikki lähtivät kiertämään Töölönlahtea ja he, jotka halusivat reippailla enemmän, kiersivät vielä Eläintarhanlahdenkin. 

Minä lähdin kävelylle tuttuni Oge Enehin kanssa. Heti kohta oven edessä törmäsimme naisiin, jotka eivät tienneet, minne lähteä. Minä kerroin, ettei se sen vaikempaa ole kuin lähteä kiertämään tuo edessä oleva lätäkkö. Niinpä sitten Oge ja minä saimme kannettavaksi puisen kyltin, jossa luki 2,5 km. Sen siitä saa, kun avaa suunsa: Pääsee hommiin! Me kuljimme etunenässä ja muut seurasivat meitä, paitsi teitenkin he, jotka tuntevat reitin. 

Töölönlahden ympäristöä oli siistitty ja sen varrella on nykyään hieno leikki- ja kuntoilualue. Muutos viimekertaiseen oli huomattava. Sääkin suosi meitä. Aamun sumu oli väistynyt ja taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi lämpimästi. 

Jossain kohtaa Baba Lybeck liittyi meidän seuraamme. Oli mukavaa saada tutustua häneen näin reippailun merkeissä. Kerroin Baballe tulevasta matkastani Afrikkaan. Hänestä se oli kiinnostavaa.

Yksi syy, miksi lähdin tänään tähän Naisten Pankin -tapahtumaan, oli auttaa ystävääni Sannaa. Sannalla on oma verkkomyyntikauppa www.fair.fi, mutta tänään hän oli tuotteineen tapahtumassa paikan päällä. Sanna myy tuotteita, jotka on valmistettu reilun kaupan periaatteella, eli siis valmistaja saa tuotteesta reilun korvauksen. Materiaaleissa on huomioitu myös ekologisuus. Tuotteen valmistus lisää paikallista yrittäjyyttä ja naisten voimautumista. 

Sannan myyvin tuote tänään oli valopallot, jotka muistaakseni tehdään Thaimaassa. Kauppa kävi mukavasti ja Naisten Pankkikin sai myynnistä osansa. 

Olen viimeisinä lähivuosina pyrkinyt ostamaan kaikki lahjat sellaisista paikoista, jotka myyvät kehitysmaiden ihmisten tekemiä tuotteita reilulla periaatteella, siis niin, että ne valmistajat saavat työstään reilun palkan. Aluksi voisi kuvitella, että sellaisten lahjojen löytäminen on erityisen vaikeaa. No, ei se ole ollut, tai sitten itse vaan liikun sellaisissa paikoissa, joissa niitä on myynnissä. Olen ostanut Intiassa tai Bangladeshissa tehtyjä rahakukkaroita sekä kenialaisia puisia salaattiottimia ylioppilaslahjoiksi, kenialaisia virkattuja pehmoeläimiä vauvoille, ugandalaisia kierrätyspaperikoruja sukuni naisille... Näitä esimerkkejä löytyy. Samalla, kun löytää sen sopivan lahjan kulloiseenkin tarkoitukseen, saa hyvän mielen, kun on voinut olla jollain pienellä tavalla tukemassa pienyrittäjyyttä jossain kehitysmaassa.

Olipas mukava päivä! Kotona Mimi-koira otti minut häntä iloisesti heiluen onnellisena vastaan. Mimistä tuomani lahjakassi ilmapalloineen oli pelottava. Kassia piti töniä ja palloa haukkua henkensä edestä. Voi pientä höpsöä!