Terveisiä Ugandasta!

Olen ollut täällä nyt jo kohta viikon. Aluksi lomailin ystäväni kanssa Entebbessä ja Ssese-saarella, minkä jälkeen tulimme Kampalaan pesemään pyykkiä ja tekemään hankintoja Guluun vietäväksi. Sinne aiomme lähteä tämän viikon perjantaina. Koko ensi viikon aion ommella tyttöjen kanssa uusia tuotteita.

Kirjoitin viimeksi loppusyksyllä. Tässä välissä näiden kuukausien aikana on tapahtunut paljon. Fair.fi:n Sanna yritti myydä tyttöjen tekemiä shortseja ja housuja, mutta huonoin tuloksin. Asiakkaat olivat pitäneet mallista, mutta kangas oli koettu kovaksi ja vaikeahoitoiseksi. Tästä kokemuksesta oppineena päätimme ottaa Ugandan projektini pois Sannan Finnpartnership-hankkeesta. Uskon, että tämä oli järkevä päätös. Pystyn auttamaan ja tukemaan Ugandan tyttöjä toisia reittejä pitkin helpommin ja monipuolisemmin.

Olen pitänyt kuluneen talven aikana useita lähetyskertomuksia kirkossa. Yhtenä kertana kysyin, olisiko siellä paikalla henkilöitä, jotka haluaisivat tulla mukaan tähän toimintaan. Tilaisuuden jälkeen kolme innokasta naista ilmoittautui. Pidimme vuoden alussa ensimmäisen kokouksemme ja saimme paljon uusia ideoita. Yksi niistä oli Facebook-ryhmä, jonka nimi on: Empowering Young Women in North-Uganda. Ryhmä on suljettu, mutta sinne voi kuka tahansa asiasta kiinnostunut pyytää päästä jäseneksi. Parin ensimmäisen viikon aikana ryhmään ilmoittautui yli 40 jäsentä, joten selvästi kiinnostusta asialle on.

Pidin Uganda-illan kirkon kahvilatilassa tammikuun loppupuolella. Paikalle tuli vähän ihmisiä, mutta sitäkin innokkaampia! Näytin kuvia ja kerroin kokemuksiani. Paikalle oli saapunut Jolly-niminen ugandalainen nainen, joka tiesi kertoa, mikä tyttöjen ja naisten asema todellisuudessa on. Olimme kaikki sitä mieltä, että omalta osaltamme haluamme tehdä asialle jotain. Saimme hienoja ideoita, kerrassaan suuria. Paikalla ollut Sakari-pastori oli sitä mieltä, että seurakunta kaipaa tälläistä hanketta. Mahaani mylläsi ja jalkani tärisivät, kun tajusin, että yhdessä näiden ihmisten, seurakunnan ja ADRA:n kanssa isotkin asiat ovat mahdollisuuksia.

Lähetyskertomusten yhteydessä kerroin seurakuntalaisille, että haluaisin hankkia tytöille ompelukoneen, jolla voisi huolitellun sekä puhelimen, jonka avulla voin olla yhteydessä tyttöihin. Sain lahjoituksia sen verran paljon, että ompelukoneen hankkiminen on mahdollista. Suomessa vielä ollessani ostin tytöille hyvän älypuhelimen, joten asiat ovat nyt hyvin.

Tänään lähden ompelukoneostoksille. Jännittävää!