Ensimmäinen ompelupäivä
![]() |
Gloria |
Gloria tuli hakemaan minua hostellilta. Kun olin syönyt aamupalani ja valmis lähtemään, yllätti kova vesisade meidät. Oli pakko jäädä odottamaan sateen loppumista.
![]() |
Harriet tulee Zumbo-kylästä |
Siinä istuessamme ja odottaessamme ehdimme jutella ystävämme Harrietin ja Irenen tilanteesta. Harriet oli mennyt naimisiin viime vuoden lokakuussa. Harriet on vielä tosi nuori, vasta 18 vuotta. Avioliitto oli järjestetty. Tytön isä oli mennyt pojan kotiin puhumaan asiasta ja vanhemmat olivat sopineet naittaa lapsensa. Naimisiinmenon jälkeen Harrietin piti muuttaa aviomiehen kotikylään ja asua miehen sukulaisten yhteisössä. Harrietin oma kylä on niin kaukana, että sinne ei kovin usein pääse käymään.
Harriet ei siis tuntenut aviomiestään ennen naimisiinmenoa. Hän oli kertonut muille tytöille kuitenkin oppineensa pitämään miehestään. Harrietillä on kuitenkin yksi ongelma: Aviomies kieltää häntä soittamasta kenellekään. Hän ei edes halua Harrietin omistavan puhelinta eikä puhelinliittymää. Jos Harriet on puhelimessa, mies tulee ihan likelle ja haluaa kuulla kaiken, mitä Harriet sanoo. Tänne Guluunkaan hän ei halua päästää Harrietiä peläten, että tämä olisi poissaolon aikana toisten miesten kanssa.
Gloria kertoi, että tälläisen käytös miesten puolelta on täällä Ugandassa todella yleistä.
On vielä yksi asia, mistä Harriet on huolissaan: Hänen kuukautisensa eivät ole tulleet ja hän uskoo olevansa raskaana. Pahoin pelkään, että tällä tavalla se hänen elämänsä tulee jatkumaan, lapsia syntyy tiheään tahtiin. Harriet parka.
Kysyin Glorialta, onko heille kukaan koskaan puhunut naisten kuukautiskierrosta ja siihen liittyvistä asioista. Ei kuulemma kukaan. Minun on siis syytä pitää pieni juttuhetki tästä asiasta tyttöjen kesken.
![]() |
Irene |
Gloria kertoi olevansa niin huolissaan Irenesta, tämän lapsista sekä sodan runtelemasta äidistään, ettei edes uskalla haaveilla menevänsä naimisiin ja hankkivansa lapsia. Näissä oman perheen jäsenissä on ihan riittävästi huolehtimista.
Lopulta sade rauhoittui ja pääsimme lähtemään. Laitoimme huolenaiheemme sivuun ja keskityimme matkantekoon. Sainme bodan ja matkasimme sen kyydissä ompeluhuoneelle, jossa muut tytöt jo odottivatkin valmiina päivän töitä varten.
Tänään tekisimme essuja. Minä ja yksi tytöistä leikkasimme, muut ompelivat. Essuja alkoi syntyä ihan liukuhihnalta! Tyttöjen jälki oli hyvää, mutta myöhemmin hostellilla huomasin, että jotain korjauksia on syytä tehdä. Tyttöjä oli niin monta ja työnteko niin intensiivistä, että en ehtinyt opastamaan ihan kaikissa kohdissa.
![]() |
Vicky, tiimin uusi tulokas |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti