sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Leppoisa lomapäivä Gulussa


Tänään tyttöjen, Glorian, Irenen, Vickyn ja minun piti mennä uimaan yhden hotellin altaalle. Minun oli tarkoitus ottaa altaan reunalla lepotuolilla aurinkoa ja hankkia kaunis rusketus, mutta se jäi nyt vaan kauniiksi haaveeksi, sillä meidät yllätti sade ja ukonilma ja piti ottaa suunnitelma B käyttöön. Päätimme mennä hostellille ideoimaan ja suunnittelemaan tulevan viikon ohjelmaa.

Istuimme aika tovin hostellin tyhjässä kahviotilassa (hostelli oli kiinni) ja ideoimme. Niihin aikoihin neljäs tyttö, Harriet Zumbo-kylästä, Gulusta useita kymmeniä kilometrejä länteen, oli bussilla tullut Guluun ja liittyi seuraamme. Jälleennäkeminen oli iloinen. Viime kerralla Harriet ei ollut päässyt mukaamme, sillä hän oli juuri hetkeä aikaisemmin mennyt naimisiin, eikä aviomies ja tytön isä olleet antaneet tytölle lupaa lähteä pois kylästä. Nyt hän oli saanut luvan selitettyään aviomiehelle perusteellisesti asiaa. Harriet oli niin onnellinen, että hymy oli korvissa ja silmät ilosta sikkaralla.

Sateen loputtua menimme paikalliseen ravintolaan syömään. Söin itse riisiä ja papuja, tytöt valitsivat kala-ja liharuokia. Ruoka oli maukasta kotiruokaa. Tilasimme lopuksi myös kahvia ja teetä. Tarjoilija yllätti minut tuodessaan jokaiselle meistä ison mukin, jossa oli kaksi lusikkaa, jokaiselle oman pienen termarin, joka oli täynnä kuumaa vettä. Yllätykset jatkuivat: Jokaisen eteen asetettiin oma sokeriastia ja pöydän keskelle kolme purkkia murukahvia, kaksi purkkia jauhettua inkivääriä sekä kaksi purkkia teemaustetta. Pöytä oli siis katettu. Niin me sitten joimme kahvia lisäten siihen kukin erilaisen määrän mausteita. Hassua. 

Irene oli huolissaan, olinko unohtanut tuoda heille suklaata. No enhän toki! Olin vaan unohtanut antaa sitä. Lähdimme ravintolasta hostellilleni syömään Fazerin sinistä. Söimme yhden 200 gramman levyn samantien.

Pyysin tyttöjä lähtemään kanssani kangasostoksille lähellä sijaitsevaan kauppahalliin. Heille se sopi. Siellä myytiin ihan kaikkea ruoka-aineksista lähtien. Kaikki oli ihanan luonnollisesti esillä. Jauhoja ja papuja sai ostaa suoraan säkeistä, kuivatut kalat koreista jne. Näin siellä isoja koreja ja ehdotin tytöille, että hankitaan ompeluverstaalle yksi sellainen kankaiden säilytystä varten. He valitsivat oikein ison, johon mahtuu paljon kankaita. Maksoin korista 24 000 shillinkiä, mikä on n. 6 e. Tuollaiset korit maksaisivat Suomessa monta kymppiä.

Kävimme ihastelemassa öljyvärimaalauksia. Siellä oli muutama, josta pidin niin paljon, että jaksaisin katsoa seinällänikin. Yksi, josta pidin kovasti, esitti norsua. Se oli kooltaan ehkä 50 x 70 cm ja hintapyyntö oli 200 000 shillinkiä, eli n. 50 e. Minulla on viikko aikaa miettiä asiaa. Ehkäpä käyn hakemassa sen
viemiseksi kotiin. 

Käväisimme kangaskaupoissa ja ostimme vetoketjuja sekä ompelulankaa. Löysin itselleni kivan nigerialaisen hamekankaan. Se on pehmeää 100 % puuvillaa. 

Poikkesimme tyttöjen kanssa vielä lopuksi lahjatavaramyymälässä, jossa myytiin kaikenlaisia afrikkalaisista kankaista valmistettuja tuotteita. Pyörin siellä tarkoituksellisesti kauan ihastellen kaikenlaista ja esitellen niitä kaikkia tytöille. Ostin sieltä yhden nuken sekä töihin kaulassa roikotettavan pussukan kännykälle yms. Halusin tyttöjen saavan ideoita, mitä kaikkea afrikkalaisista kankaista voi valmistaa ja mitä  tuotteista voi pyytää. He olivat ilokseni olleet teräväsilmäisiä ja tehneet itsekin paljon havaintoja.

Tulimme takaisin hostellille ja kävimme läpi vielä kerran niitä ideoita, joita retkellämme olimme saaneet. Keskustelimme hinnoittelusta ja kerroin heille perustellen, miksi eurooppalaisille ja amerikkalaisille voi huoletta nostaa hinnat korkeammaksi. Kävimme läpi sitä, mitä euroilla ja dollareilla länsimaissa saa ja mitä samalla rahalla Ugandassa. Uskon näiden nuorten naisten ymmärtäneet asian. Jotta he pääsisivät köyhyydestä parempaan taloudelliseen tilanteeseen, on heidän opittava myymään tuotteensa kannattavaan hintaan sellaisille ihmisille, joilla on maksukykyä. 

Olipas kiva päivä! Huomenna alkaa työntouhu kankaiden parissa. Odotan innolla sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti