Oppitunti itsenäisestä työskentelystä

Tämä viikko on mennyt tyttöjen kanssa ahkerassa ompelussa. Olemme ommelleet essuja, patakintaita, kangaskasseja, sohvatyynynpäällisiä ja yhtä mekkoa. Töitä on riittänyt. 

Päätin jossain vaiheessa, että otan aikaa myös omalle lomailulle. Halusin mennä ottamaan aurinkoa ja uimaan. Niinpä kerroin tytöille eilen, keskiviikkona, että lähden ottamaan aurinkoa ja uimaan. Kerroin, kuinka kylmä Suomessa on ja sen tähden halusin nyt nauttia vähän auringosta. Tytöt jäivät siis hommiin ja minä lähdin hotellin altaalle nautiskelemaan.

Tulin ompeluverstaalle takaisin parin tunnin kuluttua ja ryhdyn auttamaan tyttöjä heidän ompeluksissaan. Yllätyin, miten huonoa jälkeä he tekivät ilman minun läsnäoloani. Vetoketjut oli ommellu ja huoliteltu paikoilleen, mutta lukot olivat saumojen kohdalla. Kankaat oli leikattu huolimattomasti ja mitat heittivät muutamilla senttimetreillä. En ollut uskoa näkemääni! Tuhisin siinä harmituksesta ja selitin, miten leikkuujäljen pitää olla suoraa, mittojen oltava tarkkoja ja vetoketjujen oikeissa kohdissa. Yritin kysyä, kuka oli laittanut vetoketjut paikoilleen ja kuka taas leikannut, mutta tytöt olivat lojaaleja toisilleen, eivätkä kertoneet. Niinpä selitin asiaa koko porukalle. Tytöt kuuntelivat hiljaa ja jatkoivat hommiaan.

Jonkun ajan kuluttua he kertoivat, että siinä ompelukoulussa, jota he olivat käyneet, he olivat saaneet rehtorilta läimäytyksiä, jos olivat tehneet virheen. Heitä oli myös jätetty virheiden tähden ilman päivällistä. Silloin se varmasti oli tuntunut pahalta, mutta nyt he naureskelivat asialle. Minä sanoin, etten heitä löisi. En usko, että sillä tavalla tulisi parempaa jälkeäkään.

Erosimme kuitenkin hyvässä hengessä. Kiitin päivästä ja toivottelin heille hyvää yötä.

Juttu kuitenkin vaivasi minua vielä illallakin. Olin luullut voivani tilata heiltä tuotteita Suomesta käsin. Nyt kuitenkin minussa heräsi vahva epäily siitä, että se ei kannattaisi. Kustannukset olisivat kovat ja olisi melko todennäköistä, että tuotteet olisivat sinne päin, muttei kuitenkaan oikein kelvollisia. Päätin puhua asiasta heidän kanssaan seuraavana päivänä.

Niin teinkin. Otin asian puheeksi tänään jossakin työn lomassa. Selitin asiaa siltä kannalta, miten tärkeää minun on luottaa siihen, että saan laadukkaita tuotteita, jotta ne menevät kaupaksi. Kerroin, miten kallista rahdin lähettäminen on. Jos he lähettävät minulle huolimattomasti ommeltuja tuotteita, ei niitä kukaan osta. Kankaat menevät hukkaan, työ menee hukkaan ja he eivät itse saa palkkaa työstään. Koko vaiva on ihan turhaa.

Yritin saada tyttöihin valettua halua kantaa vastuuta omasta työstään. Odotan heiltä kykyä olla oman työnsä johtajia, jotta he itse pitävät huolen siitä, että työn laatu on hyvää, vaikka kukaan ei olekaan valvomassa heitä ja heidän työnsä jälkeä. Vaikutti siltä, että he ymmärsivät asian. 

Tänään lähdin samalla tavalla ottamaan aurinkoa ja uimaan ja jätin tytöt keskenään tekemään töitä. Kun palasin, olivat he ahkerassa työntouhussa ja tekivät siistiä jälkeä. Jospa he olisivat oppineet jotakin.

Luulen, että tämä kuvaamani tapa toimia on melko yleistä täällä Afrikassa. Jos pomo ei ole paikalla, työnteko on laiskaa ja huolimatonta, mutta jos hän on paikalla, on tilanne aivan päinvastoin.