Uintireissut hotellin rantaan

Teimme kolmena päivänä isojen tyttöjen kanssa uintireissuun hotellin rantaan. Sinne oli Kalayasta melko pitkä kävelyreissu. Se kuitenkin kannatti, sillä ranta oli aivan ihana valkoisine pehmeinä hiekkoineen. Vesi oli siellä lämmintä kuin linnun maito. Ranta oli myös pitkä ja syveni hyvin maltillisesti.

Mukaan uintireissulle lähti joka kerta 10-15 tyttöä, joista vain yksi osasi entuudestaan uida. Jotkut eivät olleet koskaan olleet vedessä ja pelkäsivät syvää vettä. Siitäkin huolimatta he halusivat harjoitella ja yrittää. Opetin heille potkuja, käsien liikettä, liukua, hengitystekniikkaa sekä kelluntaa. Tuin vatsasta, selästä ja käsistä. Kaikki rohkaistuivat, moni oppi liukumista ja alkeisuintia. Kiinnostus uimista kohtaan oli suurta. Oli suuri nautinto olla näiden nuorien kanssa uimassa.

Toisella uintikerralla hotellin johtaja määräsi meidät ylös vedestä ja piti meille kunnon saarnan oikein viralliseen afrikkalaiseen tapaan. Hän vaati saada tietää, kuka on vastuussa ryhmästä ja onko tässä ryhmässä ketään uimataitoista. Minulla oli päälläni pelkkä uimapukuni ja siinä kanankinttuineni astuin esiin johtajan eteen. Vakuutin hänelle olevani ammattitaitoinen, mikä on ihan totta, ja kantavani vastuun ryhmästä. Tunsin itseni kovin alastomaksi ja erilaiseksi hotellin omistajan ja kaikkien edessä. Tuntui, että hotellin omistaja ei oikein edes noteerannut minua ja ottanut sanaani vakavasti, vaan jatkoi saarnaansa. Joka tapauksessa hänen intressinsä oli tyttöjen turvallisuus. Itse asiassa olin hyvin helpottunut, että hän määräsi uimavalvojan valvomaan meitä uintimme ajaksi. Näin oma vastuuni turvallisuudesta keveni.

Seuraavalla kerralla kävin heti ilmoittautumassa hotellin johtajalle tulostamme. Hän määräsi saman tien uimavalvojan paikalle meitä vahtimaan.

Tätä ihanaa rantaa jään kaipaamaan ollessani Suomessa.