Miksi taidekasvatusta?

Tein vuosi sitten opettajayhteistyötä Kalayan koulun opettajien kanssa. He tekevät erittäin hyvää ja ammattitaitoista työtä lasten parissa. Heidän työskentelytapansa on lapsikeskeinen, vaikkakin opetusmetodit ovat melko perinteisiä afrikkalaisille kouluille, eli toistoa ja kopiointia. Aika ajoin opettajat kehoittivat lapsia ylös laululeikkejä varten, joten koko aikaa ei kuitenkaan istuttu paikoillaan.

Kuvataideopetus oli koulussa havaintojeni mukaan opettajien piirtämien kuvien värittämistä. Muuta kuvataideopetusta en havainnut, eikä luokassakaan ollut siitä merkkejä, eli ei ollut esim. askarteluja esillä. 

Näytin opettajille kuvia omien oppilaideni töistä sekä oman kouluni yhteydessä olevan päiväkodin lasten töistä. Opettajat ihastelivat kaikkea näkemäänsä ja ottivat ilolla uusia ideoita vastaan.

Halusin pitää tämän vierailuni aikana muutaman kuvataidetunnin, jotta Kalayan sekä opettajat että oppilaat saavat kokemuksen luovasta toiminnasta. Kun lapsille antaa aiheen ja välineet sekä vapauden toteuttaa aihe omalla tavalla, syntyy jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Silloin lapsi ei pelkästään väritä valmista kuvaa, vaan luo jotain ihan omaa ja uutta. Luova toiminta kehittää ajattelua ja ongelmanratkaisua. Se myös kehittää silmän ja käden yhteistyötä. Kuvataide opettaa katsomaan ja näkemään. Se tuo myös tyydytystä sekä antaa kanavan omien ajatusten ja tunteiden työstämiselle. 

Tämän kokemuksen halusin tarjota Kalayan koulun oppilaille sekä opettajille. Toiveeni on, että he jatkavat luovuutta vaativia kuvataidetunteja resurssiensa mukaan.