Matka Guluun

Eilen matkustin ystäväni kanssa bussilla Guluun. Gulu on Pohjois-Ugandassa ja matka Kampalasta Guluun kestää noin seitsemän tuntia. 

Tulimme bussipysäkille hyvissä ajoin ja saimme bussista hyvät paikat. Otimme tavaramme, repun, rinkan ja pienen matkalaukun sisälle bussiin. Joku firman miehistä auttoi tunkemaan täysiä laukkujamme ylähyllylle. Hän auttoi myös löytämään paikan, josta sai ostettua aamupalaa. Minä jäin autoon siksi ajaksi, kun ystäväni kävi hakemassa aamupalaa itselleen ja minulle mustaa teetä. Minulla oli vatsa sekaisin jostain syömästäni ruoasta, joten päätin pärjätä parilla banaanilla. Ystäväni ja firman mies tulivat takaisin. Mies ei suostunut lähtemään luotamme ennen kuin oli saanut meiltä 2000 shillinkiä. Euroissa se ei ole kuin noin 50 senttiä.

Ihan kohta asettumisemme jälkeen autoon alkoi lapata kaikenlaista porukkaa myymään melkein mitä tahansa, mitä ikinä voi kuvitella: pussilakanoita, meikkejä, pikkulaukkuja, puhelimia, lisämuistia puhelimiin, sandaaleja, juomapulloja, termareita, kankaisia nenäliinoja, pikkulamppuja, kirjoja, sanomalehtiä, sarjakuvakirjoja.... Jotkut myivät syötävää ja juotavaa, kuten limsaa, vettä, maapähkinöitä, paahdettuja heinäsirkkoja, keksejä, leipää, purukumia, hedelmiä... Samaan aikaan, kun ihmisiä lappasi sisälle kassiensa kanssa, nuo kauppiaat tunkivat tavaroineen käytävillä. Meininki oli ihan hullua. Eikä sitä kaupustelua tapahtunut pelkästään bussin sisällä, vaan myös sen ulkopuolella. Kauppiaat yrittivät myydä tuotteitaan ikkunoista.

Lopulta bussi oli täynnä ja se saattoi lähteä. Lähdimme noin 10 min myöhässä, mikä oli aika hyvin.

Bussinkuljettaja soitti koko matkan englanninkielistä hengellistä ylistysmusiikkia, mikä sopi minulle oikein hyvin. Itsekin laulan Helsingissä gospelkuorossa. Suomessa hengellisen musiikin soittaminen bussissa ja vielä varsin kovalla äänellä ei kyllä onnistuisi. Mutta tämä ei olekaan Suomi vaan Uganda.

Bussi ajoi reipasta vauhtia. Tie Kampalasta Guluun on hyvä ja suora. Näkymät ikkunasta olivat kauniit. Sadekausi on juuri loppumassa ja kaikkialla on hyvin vihreää. Monet puut kukkivat.

Bussi pysähteli useita kertoja sellaisissa kohdissa, joissa myytiin ruokaa. Kauppiaat myivät tuotteitaan ikkunoista sisällä istuville matkustajille. Tarjolla oli kaikenlaisia trooppisia hedelmiä, kuten banaaneja, mangoja, guavaa, passionhedelmiä, appelsiineja, ananaksia... Jotkut myivät paahdettuja kuumia banaaneja, paahdettua maissia, lihavartaita, chilikastiketta, popkornia. Monet ostivat ja söivät bussissa. Kokonaisia ananaksia he kantoivat nipuissa koteihinsa. Näitä pysähdyksiä oli matkan aikana vaikka kuinka monta. Koko matka oli yhtä myymistä, ostamista ja syömistä, paitsi minulla, joka vältin syömistä, jotten joudu vatsani kanssa tukalaan tilanteeseen.

Lopulta tulimme perille Guluun. Otimme kaksi boda bodaa (moottoripyörätaksia) ja hurautimme niillä kantamustemme kanssa varaamaani hotelliin.

Hotelli on ihan hyvä, ei valittamista. Illalla tuli yllätyksiä. Jostakin baarista alkoi illalla kuulua kovaa ääntä ja bassojen jytinää. Olin niin väsynyt, että tungin vaan korvatulpat korviini ja nukahdin. Nukuin  pitkät unet ja syvästi kuin pieni lapsi.