Ugandan tytöt ulkomaille ansaitsemaan parempia tuloja

Paikallinen ystäväni saatteli minut lentokentälle, jossa meillä oli jonkin aikaa odotella. Ystäväni huomio kiinnittyi kolmen hengen ryhmään, jossa kovasti selvitettiin jotain ongelmaa. Noin parikymppinen huovipäinen tyttö itki puhelimeen, nuori mies puhui paljon ja kovaan ääneen kädessään kasa papereita. Välillä hän puhui paikalla oleville kahdelle naiselle, välillä puhelimeen. Paikallinen ystäväni sai jonkin verran selvää puheesta. Kyse oli tytön lähdöstä arabimaihin töihin. Häneltä puuttui jotain, mitä siinä sitten selviteltiin.

Lentokentällä tajusin, että arabimaihin lähteviä tyttöjä ja nuoria naisia oli paljon. He olivat kaikki pukeutuneet hyvin peittäviin vaatteisiin. Heillä oli maahan asti ulottuva musta hame, ranteisiin saakka oleva tiukka musta paita, jonka päällä oli valkoinen T-paita jonkin rekrytointifirman teksteillä. Kaikilla heillä oli hiukset, kaulan ja niskan peittävä huivi/päähine. Vaikka Ugandassa on paljon muslimeja, on heidän pukeutumiskoodinsa melko salliva. Näin peittävään pukeutumistyyliin ei siellä törmää.

Se kone, jolla lentäisin Entebbestä Dubaihin, oli täynnä näitä nuoria naisia. Minun paikkani oli kahden tällaisen naisen välissä.

Toinen vierustovereistani oli innokas juttelemaan. Näytin hänelle valokuvia Ugandan projekteistani, hän taas kertoi minulle omasta lähitulevaisuudestaan.

Hän on kotoisin Itä-Ugandasta läheltä Kenian rajaa. Hän on uudestisyntynyt kristitty, eikä ole koskaan käyttänyt sellaisia vaatteita, jotka hänellä on nyt päällään, mutta hänen täytyy, koska hän on matkalla töihin Saudi-Arabiaan. Hän tulee toimimaan siellä jossakin perheessä kotiapulaisena. Työtunteja ei ole rajattu, vaan hänen pitää olla töissä koko ajan. Palkka on 900 000 Ugandan shillinkiä kuukaudessa (n. 200e), mikä on ugandalaisittain hyvä, mutta länsimaalaisesta perspektiivistä aivan surkea. Hänen oli pakko lähteä, koska Ugandassa ei ole töitä hänen kaltaiselleen nuorelle naiselle.

Hän tiesi kertoa, että lennolla olevat tytöt sijoittuvat eri arabimaihin. Sopimus on kaksivuotinen. Määränpäässä naisilta otetaan passit pois. Ne annetaan takaisin ennen paluumatkaa. Naisilta odotetaan kuuliaisuutta ja ahkeruutta. Ongelmatilanteissa heitä pyydetään menemään järjestäjäfirman toimistoon. Siellä päätetään, lähetetäänkö nainen takaisin kotimaahan. Jos niin käy, ei paluuta samaan maahan enää koskaan suoda. 

Tämä vierustoverini oli tietoinen niistä vaaroista, joita tämä reissu voisi tuoda mukanaan. Häntä jännitti lentäminen ja pelotti tulevaisuus. Hänellä oli lennolla lähellä useita tuttuja, joten hän ei ollut yksin. Toisaalta hän oli iloinen siitä, että oli saanut töitä.

Itse katsoin juuri pari päivää sitten videon Facebookissa, joka kertoi näistä arabimaihin lähteneistä nuorista naisista. Hirvittää, mitä kaikkea ne videolla olleet naiset olivat saaneet kokea: ylipitkiä työpäiviä, palovammoja, kidutusta, raiskauksia... Passit on otettu pois, kohtelu ja työmäärä on kuin orjilla. Nyt törmäsin kokonaiseen lentokoneelliseen naisia lähdössä töihin arabimaihin. Selkäpiirtäni karmii, mahaani vääntää, kurkussa on ikävä möykky ja itkettää. Olen syvästi pahoillani siitä, miten Afrikan tyttöjä kohdellaan. Miksi tällainen sallitaan? Miksei Uganda pidä huolta omista tytöistään, omista nuoristaan? Miksi se sallii oman maansa tytöt ja naiset orjiksi jonnekin muihin maihin? Voiko tälle tehdä mitään? Kuka voi? Välittääkö kukaan?

Olen jotenkin ihan sanaton tämän todellisuuden kanssa. Kun näkee videoita vääryyksistä, joia maailmassa  tapahtuu, kokee hetken surua niiden asioiden takia. Mutta kun törmää tähän todellisuuteen itse, ymmärtää, että asia on tosi ja sitä tapahtuu paljon, ja se järkyttää. 

Kuinka epäoikeudenmukainen maailma onkaan!