Takaisin Guluun

Matkustin tänään seitsemän tuntia postibussin kyydissä Kampalasta Pohjois-Ugandaan Guluun. Matka oli pitkä, mutta muuten kaikin puolin miellyttävä.

Asetuin asumaan Iron Donkey -nimiseen hostelliin kaupungin keskustaan. Asuin tässä samassa paikassa viime kesänäkin. Paikka on ihana, hyvin länsimainen. Täällä tuoksuu hyvälle ruoalle, tuoreille leivonnaisille ja kahville. Kun elää jonkun aikaa vieraan kulttuurin parissa, tuntuu kotoisalta, kun astuu tälläisen hostelliin, jossa sisustus, kalustus, tuoksut ja maut ovat tuttuja. 

Vietin viime kesänä täällä Gulussa reilun viikon ommellen kolmen tytön kanssa housuja ja shortseja. Halusin pilotoida sitä, millä tavalla suomalaiset asiakkaat ottaisivat vastaan afrikkalaisista kuoseista valmistetut vaatteet. 

Vaatteiden oli tarkoitus mennä myyntiin African Bazaar -tapahtumaan, jonka piti olla syyskuun lopussa. Valitettavasti tapahtuma peruuntui ilmeisesti liian vähäisten pöytätulojen takia. Sellainen tapahtuma pyritään kuulemma kuitenkin järjestämään ensi vuonna.

Nyt, kun sitä tapahtumaa ei järjestetty, jäivät housut myymättä. Tällä hetkellä mietin, mikä olisi se kanava ja ketkä ne asiakkaat, jotka voisivat olla kiinnostuneita tämäntyyppisistä tuotteista. Uskon, että oikea kohderyhmä on olemassa ja se oikea kanava myös. Tämä asia ei jätä minua rauhaan, vaikka selkeästi minulla onkin haasteita edessäni.

Halusin tulla tapaamaan täällä Gulussa tyttöjäni, Gloriaa, Ireneä ja Harrietiä. Suunnittelemme tulevaisuuden hankkeita ja ehkä vähän ompelemme jotain kivaa. Minulla on viikko aikaa touhuta näiden ihanien nuorten kanssa ennen kuin taas joudun lähtemään takaisin Suomeen.