Post Africa Time

Elän elämää jälkeen Afrikan. Millaista se on? Miltä kaikki näyttää sen jälkeen, kun on ollut Afrikassa kuukauden?

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota Istanbulin lentokentällä Helsinkiin meneviin ihmisiin. Melko hymytöntä porukkaa. Lentokoneessa juttelin hetken suomalaisen naisen kanssa, joka oli ollut Ruandassa katsomassa kumilastaan. Hän oli ystävällinen, hymyili ja oli lämmin. Hän oli myös Afrikan pehmittämä. Vieressäni istuvat nuoret miehet olivat kivikasvoisia, vetivät kuulokkeet korvilleen ja alkoivat seuraamaan jotain elokuvaa. OK minulle. Laitoin lentotyynyn kaulalle ja aloin nukkua.

Lähestyessämme Helsinki-Vantaan lentokenttää, pisti silmiini tasainen lamppujen rivistö. Täällä infrastruktuuri toimii.

Töissä koulussa lasten tapaaminen oli mukavaa. Heillä oli ollut selkeästi ikävä. Toisaalta koululaisten rauhattomuus, epäkunnioittava käytös sekä pahoinvointi hyppäsivät silmille. Afrikassa sellaista en nähnyt.

Sama pahoinvointi ja epäkunnioittava käytös hyppäsi silmiini metroissa, asema-tunnelissa, monissa tv-ohjelmissa ja some-kirjoituksissa. Vittu kuului kuuluvasti joka puolella, minne meni. TV:ssä ja somessa alkoi Sipilä-ryöpytys. Koulurintamalla keskusteltiin opettajien kiusaamisesta ja ärsyttämisestä kännykkävideoinnilla. Kaikkea sellaista ikävää.

Kun täällä asuu ja elää, sitä ei oikein huomaa ja näe. Siihen on tottunut. Mutta kun on ollut hetken pois, se hyökkäys silmille ja korville. Mikä täällä ihmisiä oikein vaivaa?

Suomen pitäisi olla hyvinvointivaltio, mutta jostain syystä se ei sitä ole. Hyvinvointiakin meillä on, mutta meillä on hyvin paljon kaikenlaista pahoinvointia. On tyytymättömyyttä, masennusta, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, väkivaltaa, pahaa tahtoa, epäkunnioitusta, päihdeongelmia... Ei tarvitse kuin katsoa hetken ympärilleen, niin se näkyy ihmisten kasvoissa.

Meillä on tässä maassa kaikki mahdollisuudet elää hyvää elämää. Kaikki pääsevät kouluun ja voivat saada tasokkaan koulutuksen jonkin alan ammattilaiseksi saakka. Meidän on mahdollista asua hyvissä lämpimissä kodeissa, joissa vesi ja sähköt on vedetty sisälle. Meille on tarjolla kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia. Meidän on mahdollista toteuttaa itseämme monin eri tavoin. Tällaisia mahdollisuuksia ei ole kaikkialla.

Kun tekee vertailuja, lankeaa helposti naiveihin yleistyksiin. Tiedän jonkun verran Ugandan ongelmista. Siellä on paljon puutetta ja köyhyyttä. On ikävää korruptiota ja tavallisten ihmisten laiminlyöntiä. On räikeää itsekkyyttä. Mutta siitäkin huolimatta jotain siellä kuitenkin on paljon paremmin kuin täällä: Afrikassa ihmisillä on usein hyvä asenne. Ihmiset ovat toiveikkaita ja tyytyväisiä. Heillä on hymy herkässä. He ovat yritteliäitä ja tekevät mielellään työtä. Ja koska elämä ei ole helppoa, he laittavat toivonsa Jumalaan ja uskovat lujasti, että Jumala auttaa heitä asiassa kuin asiassa.

Ugandassa minä sain osakseni paljon ystävällisyyttä ja huolenpitoa.

Akumu on opettaja, johon tutustuin lautalla. Tapasimme lauttamatkan jälkeenkin ja jaoimme kokemuksia opettamisesta. Akumu antoi minulle
lahjaksi kädessäni olevan laukun.