Sosiaalityö Afrikassa

Elämä ei ole missään ihan helppoa. Ihmiselämään kuuluu omat vaikeutensa. On ongelmia ihmissuhteissa, rahahuolia, työttömyyttä ja ongelmia työpaikoilla. 

Itse toimin opettajana ja törmään elämän tuomiin haasteisiin oppilaideni elämässä. En niistä ole välttynyt itsekään, eivät kolleganikaan. Jokaisella on jotain. 

Ammattikuvaani kuuluu tehdä läheistä yhteistyötä koulukuraattorin, koulupsykologin sekä erityisopettajan kanssa. Välillä perhe tarvitsee kunnan palveluja, kuten kunnan perhetyöntekijän palveluja hankalaan elämäntilanteeseen. Kun elämäntilanne taas helpottuu, palveluja vähennetään ja jossain vaiheessa ne poistuvat kokonaan.

Välillä tuntuu, että apua ei saada riittävän nopeasti ja että se ei ole riittävää. Näin Afrikasta katsottuna meillä Suomessa annettu tuki on melkoisen mittavaa.

Suomessa kunnan palveluihin kuuluu, kuten me hyvin Suomessa tiedämme, myös kaupungin vuokra-asunto, asumistuki, opintotuki ja työttömyyskorvaus. Muitakin tukia on riippuen henkilön tilanteesta ja tarpeista. Ketään ei jätetä ilman jotain tukea. Kuten tiedämme, maksamillamme veroilla maksetaan nämä tukitoimet. Meille peruskauraa.

Afrikassa, ainakaan täällä Ugandassa, asiat eivät mene samoin. Täällä ihmiset ovat täysin omillaan. Jos olet heikossa asemassa, köyhä, työtön, sairas, koditon, mitä tahansa, yhteiskunta ei pidä sinusta millään tavalla huolta. Olet puilla paljailla. 

Ugandassa veroprosentti on korkea, helposti 30-40%. Moni kiertelee veroja ja tekee pimeää työtä kaduilla myymällä esim. vettä, sanomalehtiä ym. Valtio saa kuitenkin verorahoja, mutta niistä n. 60% menee jonkun taskuun. Tavalliset ugandalaiset ihmiset hyötyvät verotuloista hyvin vähän. Tiet ovat huonossa kunnossa ja valtion koulut surkeita. Monet meille suomalaisille ilmaiset tai suhteellisen edulliset asiat maksavat, kuten esim. käynti lääkärissä ja lääkkeet. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.

Ugandan hallitus ei huolehdi omista kansalaisistaan, ei ainakaan siinä mittakaavassa, kuin sen pitäisi. Verotulot menevät yhden tai muutamien taskuihin. Esim. ministerit nostavat huikeita palkkoja.

Olen täällä ollessani tutustunut Caring Handsin arvokkaaseen työhön kaikista köyhimpien ihmisten parissa. Yhtä arvokasta työtä tekevät monet muut länsimaiset humanitäärisen työn järjestöt, joita tässäkin maassa on useita. Nämä humanitäärisen työn tekijät tekevät sitä työtä, jota ugandalaisten pitäisi itsensä tehdä. Itse asiassa Ugandan valtion omat viranomaiset tekevät yhteistyötä Caring Handsin kanssa ja ovat kiitollisia siitä työstä, jonka se tekee köyhien hyväksi. Se on kädenojennus valtiolle.

Minua suututtaa tämä asetelma. On väärin, että köyhät ihmiset ovat vailla yhteiskunnan palveluja. On omituista, että länsimaalaiset hoitavat Afrikan köyhät. Ugandan valtion pitäisi itse hoitaa kansalaisensa.

Ongelman ydin on hallinnossa, sen johtajissa. Ongelma on johtajien arvoissa. Se näkyy korruptiona, yksinvaltana tai harvainvaltana, kaikenlaisena ahneutena. Tilanne on hyvin surullinen ja monessa mielessä toivoton.

Ratkaisua tähän olisi etsittävä kansainvälisellä poliittisella ja valtiollisella tasolla. Sitä varmasti tehdäänkin, mutta hyvään tulokseen on äärimmäisen vaikea päästä. Ugandan hallinnon pitäisi muuttua, jotta tavallisen ihmisen tilanne korjaantuisi. 

Hallinnon varoilla pitäisi laittaa infrastruktuuri kuntoon: tiet, viemäröinti, sisävesi ja jätehuolto. Koulutuksen laatuun pitäisi panostaa. Koulutus pitäisi tehdä täysin ilmaiseksi kaikille. Ryhmäkokoja pitäisi pienentää, opetuksen laatuun pitäisi panostaa. Työsarkaa olisi.

Humanitäärisen työn tekijät tietävät, miten toivoton tilanne täällä on. Muutosta ei ole näköpiirissä. He ovat hyväksyneet, että kaikkea ei voi muuttaa, kaikkia ei voi auttaa. Kuitenkin yhtä ihmistä voi auttaa kerrallaan. Sekin on arvokasta. Se yksi voi omalla esimerkillään tukea ympärillään olevia ja auttaa heitä. Tämä tällainen työ tuo tuloksia ja on arvokasta.

Lois pikkusiskonsa kanssa

Lois

Lois on 9-vuotias tyttö. Hän on pienestä pitäen asunut mummonsa kanssa. Kaksi viikkoa sitten Loisin mummo kuoli aivan yllättäen, ja siksi Lois ei ole tiennyt, kuka hänestä pitää nyt huolta.

Loisin oma isä on kuollut. Äiti on sen jälkeen löytänyt uuden miehen ja mennyt hänen kanssaan naimisiin. Äiti asuu uuden miehensä kanssa kaukana Kampalasta. 

Loisin äiti, tämän uusi mies, sekä äidin sukulaiset ovat kuluneiden kahden viikon aikana miettineet, mikä olisi Loisin kannalta paras ratkaisu. He päättivät, että tytöstä tulee pitämään huolta äidin sisko, eli tytön täti. Hän asuu Kampalassa, missä Loiskin on ikänsä asunut. Loisin äiti ja tämän uusi mies ovat sopineet, että Lois tulee lomilla äidin luokse.

Lois on syntymästään saakka ollut paljon sairaana. Hän käy kuukausittain lääkärin luona tarkastuksissa. Matka lääkäriin on tytölle melko pitkä ja rasittava ja vaatii ylimääräistä rahaa.

Loisin on pakko syödä vahvoja lääkkeitä sairautensa takia. Lääkkeiden syönti edellyttää, että tyttö syö kunnolla ja ravitsevaa ruokaa.

Loisin tilanne on tädille taloudellisestikin haastava. Lois on onneksi saanut kaksi kummia, joiden antama tuki auttaa Loisia hyvin paljon. Toinen kummeista maksaa ruoasta, kuljetuksista lääkäriin sekä lääkkeistä. Toinen kummeista maksaa Loisin koulumaksut.

Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet Loisille henkisesti yhtä myllerrystä. Mummon kuolema aiheutti surua, huoltajuuskysymys levottomuutta, rahatilanne huolta. Nyt kaikki asiat ovat selvät ja rahoitus taattu. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 

Tuliaisostoksilla

Friday Market, perjantaitori, oli mukava paikka tehdä ostoksia. Siellä oli vaikka mitä ihanaa: koruja, avaimenperiä, pussukoita, laukkuja, vaatteita, tilkkutöitä, tauluja, patsaita...

Laura ja minä saimme mukaamme Caring Handsin työntekijän Justinin. Kun on paikallinen mukana, pysyvät hinnat kohtuullisena. Muzungut (valkoiset) joutuvat muuten maksamaan kaikesta aina muzungulisän, mikä voi olla kaksinkertainen hinta tai ihan mitä tahansa, mitä myyjä kehtaa pyytää.

Tuliaiset oppilailleni löytyivät tämän rouvan myyntipisteeltä.

Pyykkipäivä Kampalan Kirekassa

Mazosin tiellä tuli vastaan liikkuva tekstiilikauppa selä boda-boda. 

Sports and Regriation Day for Kids

Liikunta-ja virkistyspäivä lapsille

Caring Hands järjesti tänään kivan päivän lapsille ja vähän aikuisillekin Masozissa. Laura, vapaaehtoistyöntekijä, piti aluksi hammashygieniasta opetustuokion kaikille. Tuokion jälkeen jaoimme 100 hammasharjaa lapsille ja noin 40 hammastahnatuubia isoille lapsille ja aikuisille.

Tämän jälkeen jaoimme lapsille vaatteita. Olin saanut kollegaltani Ranalta ison kassillisen käytettyjä lastenvaatteita, ja itse olin ostanut joitakin edullisesti ennen matkaani. Annoimme ne kaikki nyt yhdellä kertaa lapsille. Vaatteita ei ollut kaikille, mutta toivottavasti he antavat ja vaihtavat niitä keskenään.

Myöhemmin iltapäivällä lapset pelasivat vielä Lauran tuomalla pallolla jalkapalloa ja hyppivät hyypynaruilla. Kaikilla oli hauskaa!

Laura piti opetustuokion hammashygieniasta.

Lapset saivat uudet hammasharjat.

Uudet hammasharjat olivat tosi hienot. Uutta oli se, että hammastahnaa pitää laittaa ihan vaan vähän.

Kaikki olivat iloisia ja onnellisia uusista vaatteista ja hammasharjoista.

Uusi jalkapallo oli tosi mieluinen. 

Andrew

Andrew on 17-vuotias poika, jonka isä on kuollut HIV:iin ja äiti on samasta syystä kuoleman sairas. Äiti ei pysty enää huolehtimaan pojastaan, ja siksi Andrew asuu mummonsa kanssa.

Andrew on ollut syntymästään asti itsekin HIV-positiivinen. Aluksi hän ei sitä tiennyt, mutta koska hän koko ajan lapsena sairasteli, tehtiin hänelle 12-vuotiaana testi, jonka tulos oli positiivinen. Andrew saa HIV-lääkkeet ilmaiseksi ja ne pitävät hänet suhteellisen hyvässä kunnossa. Ilman lääkkeitä hän olisi aina altis sairauksille, sillä HIV aiheuttaa immuniteetin heikkenemistä.

Andrew

Andrew käy koulua ja pitää opiskelusta. Hän pitää erityisesti luonnontieteistä. Hän haluaisi opiskella lisää ja valmistua insinööriksi. Andrewn koulumaksuista vastaa hänen mummonsa, jolla on kahdeksan muuta lasta ruokittavana ja koulutettavana.

Andrewn mummo on vasta 54-vuotias, mutta vaikuttaa vanhemmalta raskaan elämän ja selkäkivun johdosta. Hänen elämäntarinansa on täynnä haasteita. Hän sai miehensä kanssa seitsemän lasta. Mies on nyt jo kuollut, mutta niin on myös hänen neljä lastaan, jotka kaikki kuolivat HIV:iin. Oman miehen kuoleman jälkeen mummo meni uusiin naimisiin. Mies toi edellisestä liitostaan kaksi lasta heidän kotiinsa. Mies häipyi, ja nyt ne kaksi lasta ovat mummon hoidettavana. Eri syistä johtuen hänen omat lapsetkin ovat jättäneet äidilleen lapsia hoidettavaksi ja koulutettavaksi. Mummolla on siis kaikenkaikkiaan yhdeksän lasta elätettävänään ja koulutettavanaan. Haastetta siis riittää.

Mummolla on peltotilkku, jossa hän viljelee vihanneksia myyntiin. Ongelmana on vaan se, että hänen selkänsä on todella kipeä. Leipä ei siis tule helpolla.

Andrew on Caring Handsin tuen piirissä. Nyt Andrewlle on löytynyt Suomesta kummipariskunta, joka haluaa tukea häntä opiskelemaan ammattiin. Se on kuin lottovoitto, sillä ilman ulkopuolisen tukea hänen opiskelunsa melko suurella todennäköisyydellä loppuisivat hyvin pian. Hoitamalla HIV:ä, opiskelemalla ahkerasti, tekemällä välillä pieniä hommia ja säästömällä rahaa tulevaisuutta varten, voi Andrew saada itselleen hyvän elämän.

Andrew perheen muiden lasten kanssa

Mummo lasten kanssa

Työ kylien ihmisten parissa

Ugandassa ihmisten tuloerot vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen. Täällä on hyvin rikkaita ihmisiä, jotka asuvat hienoissa tilavissa taloissaan korkeiden aitojen suojaamina. Näillä ihmisillä on varaa pitää useita hienoja maastoautoja ja useita palvelijoita ja nauttia erilaisista muista mukavuuksista.

Aivan siinä vieressä voi asua ihmisiä mitä puutteellisimmissa olosuhteissa slummeissa ilman infrastruktuuria, sisään tulevaa vettä ja sähköä. Seinät ja katot voivat olla pellistä, lattia pelkästään maalattia. Myrskyn tullessa nämä hökkelit voivat lillua vedessä ja hajota kasaan.

Caring Hands tekee työtä näiden kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten parissa. Se löytää asiakkaansa tehdessään yhteistyötä paikallisten sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Caring Handsin työ on monenlaista. Se tekee koulu- ja kotikäyntejä niiden ihmisten luona, joiden olosuhteet ovat äärimmäisen haastavat. Se järjestää kerhotoimintaa tuen piirissä oleville lapsille ja nuorille viikonloppuisin. Myös kierrätyshelmien valmistaminen ja niiden myynti on osa Caring Handsin toimintaa ja sen rahoittamista.

Caring Hands antaa peruskoulutusta lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa ja esim. terveystiedossa. Se järjestää naisille opetusta, miten säästetään naisten omaan kyläpankkiin ja auttaa naisia luomaan sellaista pienimuotoista yrittämistä, joka on kylän naisille saavutettavissa.

Perusperiaate vähävaraisten ihmisten auttamisessa on se, että toiminta voimauttaa, eli auttaa ihmisiä tulemaan toimeen omin avuin. Sellainen toiminta on kestävää kehitystä ja sillä on hyvät adellytykset jatkua senkin jälkeen, kun tuki jää pois.

Barbra vauvansa kanssa

Minä olen tällä viikolla ollut mukana kotikäynneillä pienissä kylissä. Namatabassa Kampalan laitamilla tapasin aivan ihanan Barbran vauvansa kanssa. Barbra on neljän lapsen äiti ja leski. Hänen miehensä kuoli liikenneonnettomuudessa tänä vuonna. Barbra elää hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. 

Barbra myy vesipulloja liikenteen keskellä, kuten niin moni muukin täällä. Toiminta on laitonta, ja jos jää kiinni, voi helposti menettää koko omaisuuden. Myyntituloillaan Barbra maksaa kolmen kouluikäisen lapsensa koulumaksut. Ruokaa Barbra saa jonkin verran omasta maastaan.

Vaikka Barbran olosuhteet ovat todella haastavat, on Barbralla hyvä asenne elämää kohtaan. Hän on ihanan iloinen ja valoisa. Hänellä on pilke silmäkulmassa ja hän tuntuu uskovan tulevaisuuteen. 

Barbran naapurissa asuu hyvin heikkorakenteisessa hökkelissä perhe, jossa asuu äiti neljän lapsensa kanssa. Olimme ilmoittaneet tulostamme, mutta äiti ei siltikään ollut kotona. Naisen lapset olivat kuitenkin kotona.

Koti oli likainen ja haisi pahalta. Perheen kymmenen vuotias tyttö keitti kattilassa jotain, ehkä poshoa. Hän kuulemma muutenkin tekee heillä ruokaa äidin ollessa kaupungissa myymässä vesipulloja. 

Lapset kotitalonsa edessä. Perheen 10-vuotias tyttö pitää huolta nuoremmista sisaruksista äidin ollessa töissä.

Isoimmat lapset olivat käyneet aikaisemmin koulua, mutta koulu oli pitänyt lopettaa kesken, koska äiti ei ollut pystynyt maksamaan koulumaksuja.

Lasten isä on lähtenyt, eikä hän anna perheelle ruokarahaa. Hänellä on uusi perhe, eikä hän käy enää Namatabassa näiden neljän lapsen ja heidän äitinsä luona.

Caring Handsin työntekijät tuntevat äidin ja tietävät, että perheen äidillä on rankkaa ja se vaikuttaa hänen mielenterveyteensä. Lasten tilanne suretti minua kovasti. Minua lohdutti kuitenkin tieto, että perhe on Caring Handsin tuen piirissä. Caring Handsin työntekijät miettivät, mikä olisi paras tapa tukea äitiä ja hänen lapsiaan. Voi olla, että mukaan otetaan kaupungin sosiaalityöntekijät ja heidän keinonsa.

Perheen 10-vuotias tyttö olisi saatava kouluun mahdollisimman pian. Jos hän ei sinne pääse, on hyvin todennäköistä, että hän tulee raskaaksi viiden seuraavan vuoden sisällä. Ugandassa teiniraskaudet ovat hyvin hyvin yleisiä. Uganda on siinä asiassa maailman kärkisijoilla.

Jacqueline -opettaja, Rachel -sosiaalityöntekijä, Barbra vauvansa kanssa sekä minä Namatabassa

Vaikka monen ihmisen tilanne on täällä todella huono, näkee täällä todella vähän masennusta tai toivottomuutta. Useimmat ihmiset ovat iloisia ja toiveikkaita.