Miksi tyttöjen kouluttaminen on niin tärkeää?

Ugandan matkani päätarkoitus oli mennä pitämään ammattikoulun tytöille silkkipainokurssi. Ajatukseni oli opettaa tytöille menetelmä, joka toisi heille lisää mahdollisuuksia pärjätä yksityisyrittäjinä. Ompelukoulun tytöt tulevat varmasti tulevaisuudessa ompelemaan asiakkaille vaatteita ja myyntiin kasseja. Jotkut heistä voivat innostua painamaan omia designejaan kasseihin, essuihin, huiveihin, liinoihin tai vaikkapa seinävaatteisiin. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

Miksi tyttöjen koulutus Afrikassa on niin tärkeää? Monissa afrikkalaisissa perheissä on monta lasta. Se kuuluu kulttuuriin. Vanhemmat haluavat laittaa kaikki lapsensa hyviin kouluihin. Valtiollisissa kouluissa voi luokat olla todella suuret ja opettajilla esteitä tulla töihin. Useimmat vanhemmat haluavatkin laittaa lapsensa yksityisiin kouluihin. Ne kuitenkin maksavat palkkatasoon nähden paljon. Kun lapsia on paljon, on vanhempien vaikeaa maksaa kaikkien lapsiensa koulunkäyntiä. Helposti käy niin, että kun rahat loppuvat, joko yksi tai useampi lapsi joutuu jäämään koulusta pois. 

Tapasin Ugandassa lapsia ja nuoria, jotka olivat joutuneet keskeyttämään koulunsa 5. luokan jälkeen. Osa heistä oli päässyt myöhemmin jollekin kurssille saamaan lisäkoulutusta.

Kun tyttö joutuu jäämään pois koulusta, on hän vaarassa tulla liian aikaisin kanssakäymisiin poikien kanssa seksuaalisesti. Lapsi- ja teiniraskaudet ovat Ugandassa käsittääkseni kovin yleisiä. Jos tyttö saa hyvin nuorena vauvan, on hän taloudellisesti hyvin hauraassa asemassa. Hän ei pysty jatkamaan omaa kouluaan, ei saa kunnolla töitä eikä kunnon tuloja, eikä siksi pysty huolehtimaan kunnolla lapsestaan. Köyhyyden kierre on valmis.

Jos sen sijaan tyttö saadaan pidettyä koulun penkillä mahdollisimman pitkään, välttyy hän paremmin varhaisilta raskauksista. Koulutuksen myötä hän saa ammattiosaamista, minkä avulla hän pystyy varmemmin turvaamaan oman työnsaantinsa. Omalla työllään hän pystyy elättämään itsensä sekä lapsensa siinäkin tapauksessa, jos hän jää yksinhuoltajaksi. Jos hänellä on kekseliäisyyttä ja luovuutta, auttaa se häntä kovassa kilpailussa markkinoilla. 

Tutustuin safarilla amerikkalaiseen Aleciaan, joka toimii African Girls Can - nimisessä järjestössä. Minulle oli ilo huomata, että on useita toimijoita, jotka tekevät työtä Afrikan tyttöjen hyväksi.

Suomessa Kirkon Ulkomaanavun Naisten Pankki tekee upeaa ja tärkeää työtä kehitysmaiden naisten kouluttamisen hyväksi. Naisten Pankki on toiminut minulle yhtenä inspiraation sekä vertaistuen lähteenä. On tärkeää hakeutua samanhenkisten ihmisten pariin. Siitä saa taas uutta potkua omiin projekteihin.

Itse olen toiminnallani tukenut Caring Hands -nimistä järjestöä, joka on kaikkina reiluna kymmenenä vuotena tehnyt työtä nimenomaan tyttöjen ja naisten asioiden eteen. Viimeisen kuluneen vuoden ajan Caring Hands on pitänyt viisi kuukautta kestäviä yrittäjyyskursseja 15-30 - vuotiaille nuorille aikuisille, sekä miehille että naisille. Kirjoitan siitä toiminnasta, sekä omista kokemuksistani siinä, lähiaikoina lisää.

Miksi taidekasvatusta?

Tein vuosi sitten opettajayhteistyötä Kalayan koulun opettajien kanssa. He tekevät erittäin hyvää ja ammattitaitoista työtä lasten parissa. Heidän työskentelytapansa on lapsikeskeinen, vaikkakin opetusmetodit ovat melko perinteisiä afrikkalaisille kouluille, eli toistoa ja kopiointia. Aika ajoin opettajat kehoittivat lapsia ylös laululeikkejä varten, joten koko aikaa ei kuitenkaan istuttu paikoillaan.

Kuvataideopetus oli koulussa havaintojeni mukaan opettajien piirtämien kuvien värittämistä. Muuta kuvataideopetusta en havainnut, eikä luokassakaan ollut siitä merkkejä, eli ei ollut esim. askarteluja esillä. 

Näytin opettajille kuvia omien oppilaideni töistä sekä oman kouluni yhteydessä olevan päiväkodin lasten töistä. Opettajat ihastelivat kaikkea näkemäänsä ja ottivat ilolla uusia ideoita vastaan.

Halusin pitää tämän vierailuni aikana muutaman kuvataidetunnin, jotta Kalayan sekä opettajat että oppilaat saavat kokemuksen luovasta toiminnasta. Kun lapsille antaa aiheen ja välineet sekä vapauden toteuttaa aihe omalla tavalla, syntyy jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Silloin lapsi ei pelkästään väritä valmista kuvaa, vaan luo jotain ihan omaa ja uutta. Luova toiminta kehittää ajattelua ja ongelmanratkaisua. Se myös kehittää silmän ja käden yhteistyötä. Kuvataide opettaa katsomaan ja näkemään. Se tuo myös tyydytystä sekä antaa kanavan omien ajatusten ja tunteiden työstämiselle. 

Tämän kokemuksen halusin tarjota Kalayan koulun oppilaille sekä opettajille. Toiveeni on, että he jatkavat luovuutta vaativia kuvataidetunteja resurssiensa mukaan. 

Vesivärimaalausta pikkuoppilaiden kanssa

Teetin vesivärityön myös pienten oppilaiden luokissa. Etsimme paketeista keltaisen, punaisen ja sinisen ja maalasimme ohjatusti niillä. Opettelimme sekoittamaan vihreän, oranssin ja liilan ja maalasimme jotain niillä väreillä.

Lapset jaksoivat odottaa ohjeita todella rauhallisesti. He toimivat uskomattoman hienosti ohjeiden mukaan. He myös käyttivät välineitä hyvin huolellisesti. Oli ilo katsoa heidän toimintaansa.

 

Värien ihmeellinen maailma 

Olin saanut Wennström Oy:stä lahjaksi kunnon vesivärejä. Suomesta olin tuonut hyviä pensseleitä ja Kampalasta piirustuspaperia. Halusin opettaa tytöille, mitä kaikkia värejä kuudesta perusväristä saa sekoitettua. 

Tytöt eivät olleet koskaan aikaisemmin maalanneen vesiväreillä. He olivat koulussa toki piirtäneet ja värittäneet, mutta vesiväreillä maalaamista he eivät olleet harjoitelleet. Olimme siis aivan uuden asian äärellä jälleen.

Kävin tyttöjen kanssa läpi kaikki päävärit, välivärit sekä ruskeat ja harmaat.Tytöt tuntuivat nauttivan maalaamisesta. Yhteisen harjoituksen jälkeen jokainen sai uuden paperin ja maalata sille jonkun kuvan. Se oli heistä kivaa.

Uintireissut hotellin rantaan

Teimme kolmena päivänä isojen tyttöjen kanssa uintireissuun hotellin rantaan. Sinne oli Kalayasta melko pitkä kävelyreissu. Se kuitenkin kannatti, sillä ranta oli aivan ihana valkoisine pehmeinä hiekkoineen. Vesi oli siellä lämmintä kuin linnun maito. Ranta oli myös pitkä ja syveni hyvin maltillisesti.

Mukaan uintireissulle lähti joka kerta 10-15 tyttöä, joista vain yksi osasi entuudestaan uida. Jotkut eivät olleet koskaan olleet vedessä ja pelkäsivät syvää vettä. Siitäkin huolimatta he halusivat harjoitella ja yrittää. Opetin heille potkuja, käsien liikettä, liukua, hengitystekniikkaa sekä kelluntaa. Tuin vatsasta, selästä ja käsistä. Kaikki rohkaistuivat, moni oppi liukumista ja alkeisuintia. Kiinnostus uimista kohtaan oli suurta. Oli suuri nautinto olla näiden nuorien kanssa uimassa.

Toisella uintikerralla hotellin johtaja määräsi meidät ylös vedestä ja piti meille kunnon saarnan oikein viralliseen afrikkalaiseen tapaan. Hän vaati saada tietää, kuka on vastuussa ryhmästä ja onko tässä ryhmässä ketään uimataitoista. Minulla oli päälläni pelkkä uimapukuni ja siinä kanankinttuineni astuin esiin johtajan eteen. Vakuutin hänelle olevani ammattitaitoinen, mikä on ihan totta, ja kantavani vastuun ryhmästä. Tunsin itseni kovin alastomaksi ja erilaiseksi hotellin omistajan ja kaikkien edessä. Tuntui, että hotellin omistaja ei oikein edes noteerannut minua ja ottanut sanaani vakavasti, vaan jatkoi saarnaansa. Joka tapauksessa hänen intressinsä oli tyttöjen turvallisuus. Itse asiassa olin hyvin helpottunut, että hän määräsi uimavalvojan valvomaan meitä uintimme ajaksi. Näin oma vastuuni turvallisuudesta keveni.

Seuraavalla kerralla kävin heti ilmoittautumassa hotellin johtajalle tulostamme. Hän määräsi saman tien uimavalvojan paikalle meitä vahtimaan.

Tätä ihanaa rantaa jään kaipaamaan ollessani Suomessa.

 Omaa luovuutta etsimässä

Kun tarinakassiprojekti saatiin valmiiksi, oli aika lähteä opiskelijoiden kanssa etsimään omia luovia ideoita, sitä suunnittelijaa omassa itsessä. Rohkaisin tyttöjä avaamaan silmänsä ja katsomaan, mitä kaikkea Afrikan rikas luonto tarjoaa suunnittelijalle. Toin luokkaan eläviä kukkia pihapiiristä. Osa tytöistä kävi itse etsimässä pihalta kivanmuotoisia lehtiä. Joku etsi käsiinsä lasten kirjan, jossa oli kuvia Afrikan eläimistä. Jokainen löysi jonkun aiheen, mitä työstää.

Piirroksista kehitettiin sabluunat, joilla painettiin jäljellä oleville käyttämättömille kasseille oma aihe. Töistä tuli hyvin värikkäitä kuvineen sekä teksteineen. Muutamasta kassista tuli sellaisia, joita voisi käyttää myös Suomessa tyylinsä sekä laatunsa puolesta. 

Kun tytöt tajusivat, että jokainen sai pitää oman kassinsa, olivat he siitä ylen onnellisia. 😍

Projekti valmistuu

Torstaina kassit olivat silittämistä vaille valmiit. Ennen silittämistä kävin kuitenkin taululla työvaiheet läpi. Tytöt kirjoittivat itselleen hyvät muistiinpanot. Tämä oli tekniikka, jota he voisivat käyttää tulevaisuudessa työskennellessään ompeluyrittäjinä. He voisivat luoda omia mallejaan, ommella tuotteet ja painaa niille omia designeja. Tekniikka voi auttaa heitä pärjäämään paremmin omalla työllään.