Dubain kautta Ugandaan syyslomaksi

Heti kohta edellisen matkan jälkeen aloin tutkia netistä, löytyisikö sieltä edullisia lentoja Ugandaan jollekin tulevalle loma-ajalleni. Löytyihän sieltä, FlyDubain lennot Helsingistä Dubain kautta Entebbeen. Käväisin niillä sivuilla muutamana peräkkäisenä päivänä. Asia poltteli ja kiusasi mieltä. Niinpä sitten avasin sivut jälleen kerran ja muutama naputus! Lennot oli hankittu! Sinne menivät loputkin kesälomarahat! 30% niistä meni valtion nostamiseen jaloilleen (kiky-sopimus), loput menivät minun Afrikan matkailuuni ja projekteihini siellä.

Matkani osuu syyslomaan. Sain töistä viikon vapaata, joten olen reissussa kaksi viikkoa. Kerroin oppilailleni asiasta eilen eli viimeisenä koulupäivänä ennen syyslomaa. Tyttöjä vähän huolestutti se, että pojat riehuisivat koko viikon. Pojat kuitenkin vannoivat Allahin nimeen, etteivät riehu, vaan ovat kunnolla. Saas nähdä, miten kauan tuo lupaus on mielessä. Sijaisekseni tulee ihminen, joka on ollut luokassani useasti sijaisena. Hänellä on lehmän hermot, onneksi.

Lento lähti keskiyön maissa. Lentokentälle siirryin julkisilla bussilinja 560:lla Vuosaaresta Mellunmäen ja Kontulan kautta Malmille ja sieltä junalla Malmilta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin siinä Helsingin paikallisbussissa outo näky kirkkaan punaisessa trenskotissa ja afrikkalaisissa printtihousuissani. Yleisilme bussissa oli kaikkea muuta kuin iloinen ja värikäs.

Lentokentällä minua oli vastassa ja saattamassa ihana tyttäreni, joka opiskelee ja asuu jo omillaan. Hän olisi kovin mielellään halunnut tulla mukaani. Sovimme, että ensi kerralla hän tulee ja silloin teemme safarin jonnekin ihanaan kohteeseen, joita Ugandassa on useita.

Tällä kertaa lähden tapaamaan ystävääni Ibraa ja Gulun tyttöjä, Gloriaa, Ireneä ja Harrietiä. Tällä kertaa aikatauluni ei ole buukattu täyteen kaikenlaista, vaan voin liikkua ja tehdä asioita siten, miten kulloinkin tuntuu hyvältä.

Minun paikkani lentokoneessa olisi ollut kahden kookkaan miehen välissä. Toinen heistä oli selvästi krapulassa. Hän ja kaverinsa puhuivat kovaan ääneen viroksi. Kaverin paikka oli seuraavalla rivillä. Ehdotin, että vaihdamme paikkaa ja hän pääsee kaverinsa viereen. Tämä sopi hänelle. Itse pääsin ikkunapaikalle. Viereeni sain kaksi hyvin siistiä ja pienikokoista miestä. Paljon parempi näin!

Nämä virolaiset puhuivat kovaan ääneen ja tilasivat viinaa. Onneksi he saivat sitä vaan kerran tilattua. Jonkin ajan kuluttua hekin rauhoittuivat ja nukahtivat, kuten kaikki muutkin matkustajat. Aamulla heistä levisi ympäristöön aivan hirveä vanhan viinan haju. 

Anteeksi, että olen tällainen nirppanokka. Olen tehnyt töitä koulurakennuksessa, jossa on ollut joitakin vuosia sisäilmaongelma. Minulla on ollut aina hyvä hajuaisti, mutta vuodet kyseisessä rakennuksessa ovat herkistäneet hajuaistiani. Joskus jotkut pahat hajut saavat minut voimaan niin huonosti, että voisin oksentaa.

Lento Helsingistä Dubaihin laskeutui turvallisesti Dubaihin. Siellä minulla olisi edessä lähes 10 tunnin odotus. Mitä tekisin? En ole koskaan ollut Dubaissa ja minua kiinnosti päästä käymään kaupungilla. Kyselin kentän työntekijöiltä, mitä mahdollisuuksia minulla olisi. Periaatteessa minun olisi pitänyt kirjata itseni matkalaukkuineni ulos ja lähteä kaupunkikierrokselle. Kierroksen jälkeen minun pitäisi tehdä taas uudestaan lähtöselvitys kaikkien pakaasieni kanssa. Sitä rumbaa en jaksanut.  Business Loungen miesvirkailija kuitenkin aikansa harkittuaan ja kuultuaan, että olen Suomesta, antoi minulle luvan poistua kentältä ilman uloskirjautumista. Hän johdatti minut jonnekin portille, mitä kautta pääsin ulos takseille. 

Otin taksin, sovin hinnasta ja sitten lähdettiin! Kuljettaja oli Bangladeshista ja kertoi minulle elämästä Dubaissa. Hän kertoi myös siitä, kuinka hän lähettää palkastaan ison osan Bangladeshissa oleville veljelleen ja siskoilleen. Dubaissa ansaittu raha auttaa köyhässä maassa asuvia sukulaisia paljon.

Ajoimme halki Dubain business -keskuksen. Dubain korkeat lasiseinäiset talot ovat meille kaikille tuttu näky postikorteista ja lehdistä. Ne ovat business -rakennuksia, hotelleja, pankkeja ja asuinrakennuksista. Vaikuttavaa. Täällä liikkuu raha. Ison tien varressa on hienoja ja kalliita autoja myyviä liikkeitä. Tiet ovat leveitä, tasaisia ja monikaistaisia. Tienvierusistutukset ovat siistejä. 

Taksinkuljettaja käytti minua kahden kuuluisan rakennuksen juurella. Muitakin mielenkiintoisia kohteita olisi ollut, mutta koska hintaa alkoi kertyä, sanoin, että tämä riittää tällä kerralla. Voin käydä katsomassa ne muut kohteet toisella kertaa.

Olisin saanut laajemman kierroksen edullisempaan hintaan, jos olisin buukannut sen etukäteen. Mutta minua asia ei haitannut. Olen ylpeä itsestäni,että uskaltauduin lähtemään yksin pienelle kaupunkikierrokselle. Siinä ei ole ehkä mitään pelättävää, mutta kuitenkin siinä on. Tämä on kuitenkin minulle aivan vieras arabimaailmaa, jossa minä länsimaisen naisena erotun muista. 

Nyt parhaillani odottelen täällä Dubain lentokentällä seuraavaa lentoani, lento Dubaista Entebbeen. Vielä muutama tunti odotusta. Perillä olisin illalla klo 20.40. Jännittävää! Perillä minua odottaa paikallinen ystäväni ja tuttu taksikuski. 

Mitä nyt kuuluu?

Palasin Suomeen vajaa kuukausi sitten. Sää koko heinäkuun ajan on ollut samanlainen kuin Gulussa, yhtä kuuma. Jopa Kampalassa, Jinjassa ja Entebbestä oli viileämpää kuin Helsingissä ja Nokialla, jossa olen kuluneen vajaan kuukauden viettänyt. Ilma ei siis muuttunut ja siitä minä olen pitänyt.

Vaikka matka Afrikkaan oli ihana, olen silti nauttinut paluusta Suomeen. Kun reissaa paljon ja asuu erilaisissa olosuhteissa, nauttii sen jälkeen Suomessa siitä, että kaikki toimii täällä niin hyvin. Täällä vessoissa on istuimet, vessat vetävät hyvin ja hanoista tulee lämmin vesi. Suihkun vesi tulee tasaisesti ja riittävän leveästi. Arjen mukavuuksia.

Keittiössä saan keittää ruokani useita eri liesiä käyttäen unohtamatta uunia. Afrikassa opettelin kokkaamaan myös afrikkalaisella hiilikeittimellä, joka on matala, hidas ja polttaa helposti pohjaan. Jos keittimiä ei ole useita, valmistuvat ruoat yksi kerrallaan, mikä on äärimmäisen hidasta. Lisäksi hiilikeittimet saastuttavat ilmaa ja ovat siksi iso ongelma.

Suomessa pistää silmään myös ympäristön siisteys. Meillä pidetään ympäristöstä huolta ja kotitalouksien jätehuolto toimii, vaikka toki siinäkin on varmasti parannettavaa. Kaikkien talouksien kierrätyspisteet eivät ole samaa tasoa kuin meillä helsinkiläisessä kerrostaloyhtiössä, jossa jaotellaan kotitalousjäte seitsemään eri pönttöön.

Helppoa on ollut myös se, että täällä minua ei tuijoteta eikä kutsuta nimillä eikä odoteta minun antavan koko ajan rahaa jollekulle.

Kaikesta tästä huolimatta suuri osa minua, minun sydämestäni, on siellä Afrikassa. Ihan varmaa on, että tulen tänäkin syksynä tekemään asioita afrikkalaisten hyväksi köyhyyden katkaisemisen edistämiseksi.

Gulussa tyttöjen ompelemat shortsit ja housut lähtivät kuluneella viikolla myyntiin jonnekin Fair.fi:n myyntipisteistä sekä myöhemmin syksyllä ne tulevat myyntiin 29.9. African Bazaarissa Helsingissä Ompeluprojektini oli pilotointia. On mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset sanovat pöksyistä. Kiinnostus määrää sen, tuleeko projektille jatkoa. Toivoisin niin kovin, että Gloria, Irene ja Harriet saisivat työtä ja elannon tämän kautta.

Kävin muutama päivä sitten Tampereella Huussi käymäläseuran toimistolla tapaamassa Sari Huuhtasta, joka oli vasta saapunut Sambiasta. Furahassa pitämäni kurssin jälkeen yksi tai kaksi kurssin osallistujista haluaisi opettaa kuivakäymäläasioita ja rakentaa niitä. Katsotaan tulevaisuudessa, jos tämä työ mahdollistuisi jotenkin.

Syksyllä tulen käymään keskusteluja myös ADRA Finlandin johtajan Heimo Lempisen kanssa. Tulemme pohtimaan ja kehittämään yhteistyökuvioita Suomen ja Ugandan välille. Toivon tämän yhteistyön lähtevän myös lentoon.

Äitini on kova ompelemaan. Hän suunnitteli tekevänsä pieniä mollamaijoja Jinjan orpokoteihin. Minusta se oli hyvä ajatus. Naapurini lupasi antaa 20-vuotiaan lapsensa leluja Afrikkaan vietäväksi myös. Näin ne ideat ja Afrikan ystävät vaan lisääntyvät...

Nautin nyt näistä hyvistä oloista Suomessa. Kohta kylmien säiden tultua ja työkiireiden alettua ikävä Afrikkaan taas iskee ihan varmasti. Sitä ikävää on hyvä purkaa tekemällä vapaa-ajallaan
vapaaehtoistyötä eri tahojen kanssa. Vapaaehtoistyöstä tulee hyvä mieli ja sen kautta saa uusia ystäviä.

Minä ompelijatyttöjeni kanssa ❤️

Furaha Home of Hope

Olen palannut jo takaisin kotimaahan ja Furaha Home asukkaineen on jäänyt taakse. Koin oloni Furaha -kodissa todella tervetulleeksi ja viihdyin paikassa loistavasti. Toivon, että yhteys tähän kotiin, jossa asuu ystävällisiä ja kivoja ihmisiä, säilyy tulevaisuudessakin.

Kiitos Louise maukkaista ruoistasi ja välittömästä ystävyydestäsi! Lapset ovat onnekkaita, kun ovat saaneet sinut pitämään heistä huolta. Lasten kannalta parempaa ja turvallisempaa paikkaa on vaikea enää hakea. Kaikkea hyvää sinulle, lapsille ja Furaha -kodille!

Elvis, oli hienoa saada tutustua sinuun. Olet ihanan innokas ja täynnä uusia, raikkaita ideoita. Onnea kaikkiin lukuisiin projekteihisi!

Aija, kiitos, että mahdollistit vierailun tässä kodissa! Oli suuri ilo tutustua näihin ihmisiin ja olla mukana kehittämässä talon toimintakulttuuria. Kaikkea hyvää kodin asukkaille, Furaha -yhdistykselle ja sen ystäville Oulussa sekä eri puolella Suomea, sekä sinulle itsellesi. Teette todella arvokasta työtä.

Aikuiset: Louise, minä, Ibra ja Elvis. Sylissä orpokodin lapset.

Ensiapu- ja hygieniakurssi, Furaha home, Jinja

Olen ollut kohta viikon verran Furaha home -nimisessä paikassa Jinjassa. Furaha home on orpokoti, joka on aloittanut toimintansa viime tammikuussa. Orpokodissa asuu tällä hetkellä vasta kaksi lasta, 6 ja 7 -vuotias tyttö ja poika, jotka orpokodissa asuva Louise -niminen kongolaisten nuori nainen on löytänyt hylättynä kadulta.

Orpokodin on perustanut oululainen Aija Saari, joka on toiminut pakolaisleirillä opettajana ja niiden kokemusten jälkeen on halunnut tarjota jotain pysyvää apua sitä tarvitseville. Aijalla on Oulussa ryhmä aktiivisia ystäviä, jotka erilaisin luovin keinoin keräävät varoja talon ylläpitämiseksi. Uskon Aijan haluavan lisätä talon lasten lukumäärää. Talo on tilava ja sinne voisi majoittaa useammankin lapsen. Toivon Aijalle ja hänen yhteisölleen paljon onnea ja useita hyväsydämisiä ihmisiä ympärille, ihmisiä, joilla on tahto tukea tätä hienosti alkanutta työtä.

Aija toivoi minun opettavan pakolaisleirin opettajille leirillä hyödyllisiä taitoja. Aikani pohdittuani päätin opettaa ensiaputaitoja sekä hygieniaa, joista on arjessa paljon käytännön hyötyä.

Tilasin Amazonista Iso-Britannian Punaisen ristin ensiapuoppaita. Hygienian opettamiseen sain aivan loistavan materiaalin Käymäläseura Huussilta. Se on nimenomaan kehitetty kehitysmaiden olosuhteisiin. Käytin näitä kahta materiaalia kurssillani.

Kurssi oli kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä harjoittelimme ensiaputaitoja, toisena hygieniaa, sanitaatiota sekä kompostointia.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan leiriltä tulee kurssille kuusi opettajaa. Paikalle tuli kuitenkin vain yksi, koulun johtajaopettaja. Toisen piti tulla, mutta hänelle tuli jokin este. Tämä johtajaopettaja oli ranskan ja swahilinkielinen ja osasi englantia hyvin heikosti. Hän tarvitsi Louisen tulkkausta lähes koko ajan. Louise oli pyytänyt kurssille kaksi jinjalaista ystäväänsä, joista toinen pääsi paikalle. Loppujen lopuksi kurssin kävi viisi ihmistä, joista kolme oli talon ulkopuolelta.

Ensiapukurssilla ilmeni mielenkiintoisia kulttuurieroja. Esimerkiksi täällä on totuttu hoitamaan nyrjähdyksiä kuumalla vedellä, kun taas meillä opetetaan pitämään kylmää kipeän ja turvonneen nilkan päällä.

Toinen merkillinen asia tuli myös esille. Palovammoja täällä tai Kongossa, josta moni kurssin osallistujista oli kotoisin, hoidetaan myös kuumalla vedellä sekä virtsalla.

Pakolaisleirillä vuotavia haavoja hoidetaan laittamalla haavan päälle jauhettua antibioottia tai Panadolia.

Kurssipäivänä kurssilaiset saivat uusia hoito-ohjeita, joita toivon heidän käyttävän arjen tilanteissa.

Seuraava kurssipäivä oli myös mielenkiintoinen. Silloin keskityimme hygieniaa, roskien kierrätykseen, kompostointiin, kuivakäymälän käyttöön sekä ulosteiden ja virtsan käyttöön lannoitteena. Aiheet herättivät paljon keskustelua ja uskon, että jotkut esittelemistäni uusista asioista otetaan koekäyttöön. Omasta mielestäni niin kannattaisi ehdottomasti tehdä.

En ole lääkäri, enkä sairaanhoitaja. Olen luokanopettaja, joka on tottunut opettamaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Olen varsin tyytyväinen, että selvisin hommasta varsin hyvin. Uskon, että jokainen kurssilainen sai jotain uutta mietittävää sekä uusia ideoita, miten saada ympäristönsä terveemmäksi sekä viihtyisämmäksi.

Käymälätuotteiden käyttö lannoitteena herätti paljon keskustelua.

Jinja, kaupunki Niilin suulla

Jinjan kaupunki sijaitsee Itä-Ugandassa Viktoria -järven rannalla Niilin suulla.

Niili virtaa pohjoiseen aina Välimereen asti. Ajatus virtauksista pohjoiseen kuulostaa epäuskottavalta, mutta virtaus ei tapahdukaan maantieteellisten suuntien mukaan, vaan korkeammalta matalampaan. Viktoria -järvi on korkeammalla kuin Välimeri, joten vesi virtaa ylempää alemmas.

Niilillä on haaroja, jonka päähaara on Valkoinen-Niili ja sivuhaara Sininen-Niili. Valkoinen-Niili saa alkunsa Viktoria -järvestä, mutta veden alkulähteet ovat Burundin joet ja järvet. Joki virtaa Ugandan, Etiopian, Sudanin ja Egyptiin halki ja laskee lopulta Välimereen.  Joki on maailman pisin, noin 6650 km pitkä.

Eri matkailuyritykset järjestävät retkiä joelle ja järvelle. Niilin suulla on myös viihtyisiä hotelleja, joissa voi viettää miellyttävän loman. Me poikkesimme kahvilla Kingfisher -nimisessä resortissa, joka oli yksi kauneimmista paikoista, jossa Afrikassa olen käynyt.

 

Kingfisher resort, Jinja

Ompelijanaiset

Arise and shine -keskuksessa on ompeluluokka, jossa alueen yksinhuoltaja- ja leskinaiset ompelevat koulupukuja sekä tuotteita myyntiin. Tässä muutama kuva keskuksen herttaisista naisista.

Tässä valmistuu koulupuku 

Keskuksen johtajan Sharonen sisko Blessing, minä, Sharonen ja Blessingin äiti, toimistotyöntekijä Lillian ja yksi kylän lapsista. Maassa istuu sisarusten mummo.

Arise and shine -keskus maaseudulla

Sharonella on myös keskus maaseudulla Kibuye-Kamulissa. Keskus sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä Jinjasta pohjoiseen Kyoga -järven läheisyydessä. Puolet matkasta on hyvää tietä, toinen puoli tosi muhkuraista päällystämätöntä tietä, jossa tavallinen pikkuauto joutuu todelliselle koetukselle. Tiellä vastaan tulee ihmisiä polkupyörillä sekä isosarvisia sonneja ja lehmiä, eikä juuri muita autoja kuin meidän auto.

Keskus sijaitsee ihanassa rauhallisessa kylässä, jossa ihmiset asuvat pyöreissä savimajoissa. Elämä siellä vaikuttaa hyvin rauhalliselta.

Keskuksessa on peruskoulu (primary school), jossa on luokat 1-7. Luokat ovat hyvin suuria, 60 - 80 oppilasta yhdessä luokassa. Luokissa on puiset pulpetit, joiden ääressä istuu arviolta kolme tai neljä oppilasta ja iso liitutaulu. Siinä koko luokan sisustus.

Keskuksessa toimii myös ryhmä herttaisia leski- ja yksinhuoltajanaisia, jotka ompelevat oppilaiden koulupuvut sekä tuotteita myyntiin. He valmistavat myös kierrätyspaperikoruja, jotka ovat minulle tuttuja Caring Hands:stä. 

Myös saving group, säästämisryhmä, on alkanut tässä kylässä.

Minä pääsin käymään tässä ihanassa keskuksessa ja sain mahdollisuuden tutustua keskuksen toimintaan sekä siellä asuviin ja toimiviin ihaniin ihmisiin. Tämä olisi sellainen mukavan rauhallinen afrikkalainen kylä, jonne olisi kiva tuoda vapaaehtoisia jollekin lyhyelle tai pidemmälle jaksolle.

Koulun opettajat esittelivät luokkahuoneita

Arise and shine -keskuksen toimistotyöntekijä Lillian sekä koulun kaksi miesopettajaa