Ensiapu- ja hygieniakurssi, Furaha home, Jinja

Olen ollut kohta viikon verran Furaha home -nimisessä paikassa Jinjassa. Furaha home on orpokoti, joka on aloittanut toimintansa viime tammikuussa. Orpokodissa asuu tällä hetkellä vasta kaksi lasta, 6 ja 7 -vuotias tyttö ja poika, jotka orpokodissa asuva Louise -niminen kongolaisten nuori nainen on löytänyt hylättynä kadulta.

Orpokodin on perustanut oululainen Aija Saari, joka on toiminut pakolaisleirillä opettajana ja niiden kokemusten jälkeen on halunnut tarjota jotain pysyvää apua sitä tarvitseville. Aijalla on Oulussa ryhmä aktiivisia ystäviä, jotka erilaisin luovin keinoin keräävät varoja talon ylläpitämiseksi. Uskon Aijan haluavan lisätä talon lasten lukumäärää. Talo on tilava ja sinne voisi majoittaa useammankin lapsen. Toivon Aijalle ja hänen yhteisölleen paljon onnea ja useita hyväsydämisiä ihmisiä ympärille, ihmisiä, joilla on tahto tukea tätä hienosti alkanutta työtä.

Aija toivoi minun opettavan pakolaisleirin opettajille leirillä hyödyllisiä taitoja. Aikani pohdittuani päätin opettaa ensiaputaitoja sekä hygieniaa, joista on arjessa paljon käytännön hyötyä.

Tilasin Amazonista Iso-Britannian Punaisen ristin ensiapuoppaita. Hygienian opettamiseen sain aivan loistavan materiaalin Käymäläseura Huussilta. Se on nimenomaan kehitetty kehitysmaiden olosuhteisiin. Käytin näitä kahta materiaalia kurssillani.

Kurssi oli kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä harjoittelimme ensiaputaitoja, toisena hygieniaa, sanitaatiota sekä kompostointia.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan leiriltä tulee kurssille kuusi opettajaa. Paikalle tuli kuitenkin vain yksi, koulun johtajaopettaja. Toisen piti tulla, mutta hänelle tuli jokin este. Tämä johtajaopettaja oli ranskan ja swahilinkielinen ja osasi englantia hyvin heikosti. Hän tarvitsi Louisen tulkkausta lähes koko ajan. Louise oli pyytänyt kurssille kaksi jinjalaista ystäväänsä, joista toinen pääsi paikalle. Loppujen lopuksi kurssin kävi viisi ihmistä, joista kolme oli talon ulkopuolelta.

Ensiapukurssilla ilmeni mielenkiintoisia kulttuurieroja. Esimerkiksi täällä on totuttu hoitamaan nyrjähdyksiä kuumalla vedellä, kun taas meillä opetetaan pitämään kylmää kipeän ja turvonneen nilkan päällä.

Toinen merkillinen asia tuli myös esille. Palovammoja täällä tai Kongossa, josta moni kurssin osallistujista oli kotoisin, hoidetaan myös kuumalla vedellä sekä virtsalla.

Pakolaisleirillä vuotavia haavoja hoidetaan laittamalla haavan päälle jauhettua antibioottia tai Panadolia.

Kurssipäivänä kurssilaiset saivat uusia hoito-ohjeita, joita toivon heidän käyttävän arjen tilanteissa.

Seuraava kurssipäivä oli myös mielenkiintoinen. Silloin keskityimme hygieniaa, roskien kierrätykseen, kompostointiin, kuivakäymälän käyttöön sekä ulosteiden ja virtsan käyttöön lannoitteena. Aiheet herättivät paljon keskustelua ja uskon, että jotkut esittelemistäni uusista asioista otetaan koekäyttöön. Omasta mielestäni niin kannattaisi ehdottomasti tehdä.

En ole lääkäri, enkä sairaanhoitaja. Olen luokanopettaja, joka on tottunut opettamaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Olen varsin tyytyväinen, että selvisin hommasta varsin hyvin. Uskon, että jokainen kurssilainen sai jotain uutta mietittävää sekä uusia ideoita, miten saada ympäristönsä terveemmäksi sekä viihtyisämmäksi.

Käymälätuotteiden käyttö lannoitteena herätti paljon keskustelua.